Elikkä, elikkä. Yksi suosikkibändeistäni ikinä, Bon Jovi heitti keikan Tampereen Ratinassa 26. toukokuuta, se oli epäilemättä elämäni parhaita keikkoja ja mitä loistavin keikkakesän korkkaus! Jonotin ystäväni kanssa Ratinassa sisäänkäynnin luona aamuyhdestätoista kello viiteen iltapäivällä, eli semmoiset kuusi tuntia, ja se tosiaan kannatti, sillä saimme todella loistavat paikat yläkatsomosta ja näimme suoraan lavalle. Bon Jovin lämppärinä oli Jonne Aaron, joka aloitti noin puoli seitsemän, ja soitti muistaakseni hiukan vajaa tunnin mittaisen setin. Jonne veti ihan kehuttavan keikan, ja osasi ottaa yleisön haltuunsa. Ja Jonnen ja hänen jenginsä vetäydyttyä lavalta olikin aika alkaa todella jännittää illan pääesiintyjää!
Kun keikkaan oli enää viisi minuuttia jäljellä, voi vain kuvitella miten hatussa tunnelma alkoi olla ja kuinka huipussa jännitys oli. Lopulta, New Jerseyn pojat astelivat arvokkaasti lavalle, koko Ratina repesi huutoon ja viimeisenä lavalle asteli bändin keulakuva, mies joka ei esittelyjä kaipaa, herra Jon Bon Jovi. Kyseinen herra lukeutuu tämän tytön suurimpiin idoilehin ja olen häntä fanittanut suurella sydämmellä jo yläaste-ikäisestä lähtien, joten oli aivan käsittämätöntä nähdä hänet vihdoinkin ihan oikeasti livenä lavalla, enkä oikein jaksa käsittää sitä vieläkään! Keikan alussa Jon silmäili yli yelisömeren, ja kääntyi jopa meidän puoleemme yläkatsomoon ja vilkutti meillekkin. Myönnän, että tuli "pari" kertaa keikan aikana tirautettua muutama onnen kyynel, mutta kaikista pahin itku tuli, kun Jon esitti yleisölle kysymyksen: "Are there any cowboys in Finland?" Tajusin heti että seuraavaksi tulisi biisi "Wanted Dead Or Alive", mikä on kenties lempparibiisini koko bändin tuotannosta. Ja jälleen vesihanat aukesivat!
Bändi oli loistavassa iskussa, settilistasta löytyivät kaikki vanhat suosikkini ja siihen mahtui myös uuden levyn biisejä, kuten "Because We Can" ja "I'm With You", johon muuten allekirjoittanut rakastui totaalisesti. Kertakaikkisen hieno biisi, missä on erittäin kauniit ja itseäni henkilökohtaisesti koskettavat lyriikat. Koko kolmetuntinen setti oli täyttä nautintoa joka ikinen minuutti, bändi onnistui tempaisemaan toden teolla mukaansa ja lauloin jokaisen biisin mukana niin että ääneni katosi melkeimpä viikoksi, mutta sehän taas ei haitannut mitään! Lisäksi Jon kehui Tamperetta ja se jos mikä tuntui kerrassaan ihanalta, kun suosikkilaulajani kehuu kaupunkia joka on minulle kuin koti. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, niinkuin ei myöskään sitä kuinka mahtava keikka kokoinaisuudessaan oli, Bon Jovin näkeminen livenä kaikkien näiden vuosiden odotuksen jälkeen oli yksi elämäni parhaita keikkakokemuksia sekä epäilemättä kesän parhaita päiviä, ja toivon todella, että pääsisin nämä miehet vielä uudestaan näkemään. Eipä tässä kai muuta sen kummempaa lisättävää, mahtava päivä, mahtava bändi, vielä mahtavampi keikka! Bon Jovi ROCKS!<3
- H -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti