"The beauty of this ride ahead, such an incredible high!"

 

"I think it's time for a little story... it's definetly Storytime!"

 

Heippa vaan pitkästä aikaa, ihmiset rakkaat! Vähän on taas tullut elettyä hiljaiseloa blogin tiimoilla, mutta nyt on uusi tietsikka vihdoinkin saatu jotenka pystyy taasen kirjoittelemaan! Ja, kuten yllä olevasta linkistä voikin jo päätellä, on tarinatuokion aika jälleen koittanut... ;) Brace yourselves!!!

 

 

Tämänkertainen tarinamme ei, toisin kuin aikaisemmat käsittelekkään keikkaa. Tai kyllä itse asiassa käsittelee, mutta hieman, no, erilaista keikkaa kuin yleensä. Koin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa livekeikan elokuvateatterissa! Kyllä, aivan oikein luit.

 

Marraskuun 28.päivä kävin pyörähtämässä Helsingin Tennispalatsissa, katsomassa Nightwishin Wacken Open Air-festareilla kuvattua keikkaa joka kuvattiin bändin uutta live-dvd:tä varten. Kyseinen tapahtuma oli ikään kuin dvd:n ensi-ilta, ja itselleni todella ainutlaatuinen tilaisuus ja kokemus, sillä en ole ikinä ollut mukana missään vastaavassa. Ja kun kuulin tapahtumasta ensi kerran, tiesin että siellä täytyisi olla paikalla, tuli mitä tuli. En saanut itselleni ketään seuraksi, joten tein (mielestäni) rohkean päätöksen lopulta lähteä yksin, koska tiesin etten voisi elää itseni kanssa jos en olisi mennyt. Uskalias matkani alkoi puoli 5 jälkeen alkuillasta, jolloin lähdin bussilla Helsinkiä kohti, juuri sopivasti pakoon alkavaa lumimyrskyä. Bussimatka meni varsin joutuisasti ja mukavasti, ja perillä Kampissa olin hieman ennen seitsemää illalla. Keikkanäytös alkaisi vasta kello 21, mutta päätin silti mennä suoraa päätä Tennispalatsille ja hengailla siellä, koska näin en varmasti ainakaan pääsisi eksymään. Tutkailin kaikessa rauhassa paikkoja, ja ehdin hetken pähkäillä missä oikea sali olisi, sitten kävin juomassa nopeasti kahvin ja menin takaisin etsimään salia, jonka sitten melko äkkiä löysinkin. Kello oli jo hieman yli 8, eli enää ei olisi tuntiakaan näytöksen alkuun. Jäin salin ovien eteen odottelemaan, ja siellä oli odottamassa jo kiitettävä määrä tovereitani, eli muita Nightwish-faneja.

Äkkiä ohitseni käveli eräs pitkä, vaaleahiuksinen mies jonka näin vain ensin takaapäin mutta tämä näytti todella tutulta, ja kun mies kääntyi tajusin sen olevan Nightwishin manageri, ja hänen perässään tuli kukapas muu kuin bändin rumpali Jukka Nevalainen. Jukan näkeminen sai aikaan sellaisen fanityttökohtauksen että meinasi olla vaikea pitää sitä ylipäätään sisälläni, mutta onnekseni sain hillittyä itseni ja huusin ja kiljuin ja hihitin sisäisesti niin ettei mitään rajaa! Katselin miten Jukka ja manageri Ewo menivät sisään saliin sulkien ovet perässään, ja hetken päästä Ewo tuli sieltä ulos, lastaten ovien viereselle pöydälle pienen pinon bändin uudella promokuvalla varustettuja postikortteja, ja tottahan kävin heti nappaamassa yhden kortin itselleni. Lopulta kello tuli yhdeksän, ovet avattiin ja pääsimme saliin, jossa Jukka, uusi laulaja Floor Jansen ja uuden dvd:n ohjaaja lausuivat muutaman sanan, sitten itse keikka alkoi.

Ja voi helkkari sentään... se keikka, se se vasta oli jotain! Oli aivan uskomatonta katsella lempibändinsä keikkaa suurelta valkokankaalta, ja toisen tai kolmannen biisin aikana aloin vaipua ikään kuin jonkinlaiseen transsiin, tuntui että minut olisi imaistu keikalle mukaan ja unohdin melkein kokonaan olevani elokuvateatterissa. Aloin ensin heiluttaa päätäni hieman hitaammin, mutta koko ajan olin enemmän ja enemmän mukana ja lopulta viskoin hiuksiani, moshasin ja heilutin nyrkkejäni niin kuin yleensä keikoilla on tapana tehdä(ainakin minulla!). En edes kertaakaan tuntenut oloani kiusalliseksi tai että ihmiset olisivat tuijottaneet kuin hullua, ja sitä paitsi, vaikka joku olisikin tuijottanut, en olisi välittänyt, en sitten alkuunkaan. Sain elää uudestaan sen mahtavan fiiliksen minkä koin kahdesti kesällä suosikkibändini keikalla, ja vain sillä oli merkitystä!

Kun keikka oli loppunut, koko sali nousi ylös huutamaan ja taputtamaan, ja käännyimme kaikki katsomaan ylimmälle penkkiriville missä istuivat Jukka, Floor sekä ohjaaja Ville Lipiäinen, ja he ottivat nöyrinä mutta iloisina suosionosoituksemme vastaan. Lähdin alas ovien luokse, ja siellä eräs todella mukava helsinkiläistyttö ja hänen poikaystävänsä tulivat juttelemaan kanssani ja aloimme vaihtaa mielipiteitä ja kommentteja keikasta. Huomasimme Jukan ja Floorin jääneen ylös faneja tapaamaan ja antamaan nimmareita ja kuvia, ja päätimme lähteä kapuamaan portaita takaisin ylös Jukan juttusille. Vaikka ujostuttikin ihan mielettömästi, uskalsin pyytää Jukkaa kanssani kuvaan ja vaihdoin jopa hänen kanssaan muutaman sanan. Täytyihän sitä lempparirumpalia myös halata, jonka jälkeen hipsimme vielä Floorin luo ja pyysin häntäkin kuvaan, johon hän suostui reippaana. Siinä on sitten mukava nainen, joskin todella pitkä! Ei häntä turhaan nimitetä Lentäväksi Hollantilaiseksi, hahah!

 

Kuvasessioiden jälkeen lähdin Tennispalatsilta uusien tuttavuuksieni kanssa, ja he pyysivät minua lähtemään jonnekkin "Nightwish-oluelle" kanssaan mutta valitettavasti en ehtinyt, sillä piti kiiruhtaa jo bussiin joten, he saattoivat minut Kamppiin linja-autoasemalle ja lähdin pikkuhiljaa kotia kohti, kellon lähestyessä jo puoltayötä. Bussissa ollessani en voinut mitään muuta kuin hymyillä, ja kelailla illan tapahtumia päässäni sekä miettiä miten käsittämättömän voikin yhtä bändiä rakastaa. Omalta osaltani ilta oli erittäin onnistunut ja ylitti villeimmät kuvitelmani, enkä kadu hetkeäkään että lähdin tuonne ja pääsin siten osaksi jotain todella ainutlaatuista ja mahtavaa.

Sanotaan näin, että sain jälleen kerran muistuksen siitä, miksi Nightwish on bändinä minulle ylitse kaikkien muiden ja pysynyt ykkössuosikkinani kaikki nämä vuodet. Ja hetket, joita tämän bändin kanssa olen saanut kokea, ovat sellaisia mitä en vaihtaisi mihinkään maailmassa. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa sivutolkulla, mutta ehkäpä tyydyn nyt lopettamaan tällä erää tähän. Sain tuosta illasta ja tuosta livekeikasta sen verran potkua ja voimia että jaksan taas vaikka kuinka kauan! Ja loppuun vielä pienen pieni biisinpätkä kuvaamaan kyseisen illan tunnelmia...

 

"Wonder, mystery, wherever my road goes
Early wake-ups in a moving home
Scent of fresh-mown grass in the morning sun
Open theme park gates waiting for

Riding the day, every day into sunset
Finding the way back home!"

 

Until next time, my dear Imagineers! ;)

"Not the ultimate sin, just the life I'm living, I'm dying to live!"

Hellloooooouuuu!!!! Pahoittelen syvästi että olen näin pahasti laiminlyönyt blogiani, mutta on ollut semmoinen elämäntilanne päällä ettei sen kirjoittelu ole ollut mahdollista. Nyt on kuitenkin aika pistää se ajan tasalle! Tiedossa on vaan sitten sangen pitkää tarinaa, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti... ;D

Oooookkkei, elikkä tässä on nyt ehtinyt tapahtua vähän kaikenlaisia asioita meikäläisen elämässä, mutta niistä muista jutuista kerron sitten toisessa postauksessa ja keskityn tässä siihen olennaisimpaan ja siihen mistä tää blogi varsinaisesti kertoo, eli KEIKOISTA!
Olen saanut nyt lyhyen ajan sisällä nauttia yhteensä kolmesta keikasta, jotka käsittivät siis Reckless Love kahdesti Valkeakoskella ja Helsingissä, sekä rähinähevin kuninkaat, Children of Bodom Tampereella. Aaaaand, here we go...!!!

Round 1: Reckless Love @OnniRokki, Valkeakoski 31.2013

All righty, tätä keikkaa olinkin odottanut tavallista enemmän sillä olin jo pitkään toivonut poikien tulevan Valkeakoskelle ja muistan seonneeni kertakaikkisesti kun kuulin heidän saapuvan OnniRokki-tapahtumaan, sitä ei aluksi edes meinannut uskoa todeksi! Ja se, mikä teki kyseisestä keikasta vielä normaalia speciaalimman, oli se että pääsin tapahtumaan töihin talkoolaiseksi, kahviteltalle nuorisopajan porukan kanssa. Olimme paikalla reippaina jo klo 12 aikaan päivällä, ja odottelimme ikään kuin toimintaohjeita, ja noin tuntia sen jälkeen Reckless Loven keikkabussi jo kurvasikin paikalle. Ihailtiin siinä ohjaajamme kanssa hieman kauempaa ja fanityttöiltiin, ja hetken päästä moikkailin ohi kävelevää Jallea ja myöhemmin myös muita jätkiä. Aloimme pistää kahvitelttaa pystyyn, ja kaikki saatiinkiin hyvissä ajoin valmiiksi kun klo 15 oli aika avata ovet, ja ihmisiä alkoi valua tapahtumaan. Paikalle saapui myös useampi hyvä ystäväni. 

Itse Reckless Loven keikka alkoi noin klo 17, ja sain ihan luvallisesti lähteä kahviteltalta katsomaan. Liityin ystävieni seuraan eturiviin, ja pojat polkaisivat keikan käyntiin uudella So Happy I Could Die-biisillään. Keikkaa edeltävänä ilmestyneeltä Spirit-levyltään bändi soitti muutamankin biisin, mutta itselle mieleenpainuvin niistä oli ehdottomasti "Runaway Love". Vanhojakin suosikkeja settilistaan mahtui, esimerkiksi "Beautiful Bomb", "Hot", "Animal Attraction" sekä "Back To Paradise" ja tuo perinteisesti viimeisenä kuultu "One More Time". 

Kun keikka sitten loppui, fiilis oli jälleen kerran aivan käsittämätön. Jo pelkästään se, että pojat olivat omassa kotikaupungissani, teki siitä kerrassaan uskomattoman huikean ja mahtavan, ja se että sain kokea millaista on olla keikalla töissä talkoolaisena. Päivä oli aivan käsittämättömän upea kaiken kaikkiaan, ja se huipentui vielä siihen että päästiin poikien jutulle ja sain heidän kanssaan kuvat, lisäksi sain talkoopassiini kaikkien nimmarit. Long story short, hieno päivä, hieno keikka, ei voi muuta sanoa! KIITOS, Reckless Love!!!!

Round 2: Children Of Bodom @Pakkahuone, Tampere 20.9.2013

Seuraavana olikin vuorossa astetta kovempi, nimittäin Children Of Bodomin keikka Tampereen Pakkahuoneella. Tätäkin keikkaa oli ehditty odottaa hyvä tovi, ja tuntui että edellisestä, Sauna Open Airin keikasta oli kulunut jo ikuisuus. Saavuimme ystävieni kanssa Pakkahuoneelle hieman reilu tuntia ennen ovien aukeamista, joten emme joutuneet kovin kauan odottelemaan, ja kun ovet sitten avattiin jätimme takit narikkaan ja painuimme anniskelualueen puolelle eturiviin. Huomiomme kiinnitti ensimmäisenä se, että sallitulla puolella oli varmaankin valehtelematta puolet enemmän väkeä kuin anniskelupuolella vaikka kuvittelimme asian olevan aivan päinvastoin. Lämppäreitä oli kaksi, Lost Society- ja For The Imperium-nimiset bändit, joista täytyy valitettavasti myöntää ettei kumpikaan iskenyt sitten pätkääkään. Honestly, eivät olisi voineet Bodomeille huonompia lämppäreitä keksiä! Molemmilla bändeillä kaikki biisit kuulostivat aivan täsmälleen samalta, ja muutenkin musiikki ei iskenyt sitten ollenkaan. No, lopulta pitkä ja piinaava odotus päättyi ja COB aloitti keikkansa puoli 10 aikoihin. Keikka lähti käyntiin uuden levyn loistavalla Transference-kipaleella, ja keikan aikana kuultiin muutama muukin uutta biisiä mitkä toimivat jo Sauna Open Airissa perin mainiosti livenä. Vanhojakin biisejä kuultiin, vaikkakin yksi suosikkini, "Everytime I Die" oli jätetty settlilistasta pois. Muuten illan setissä ei ollut kerta kaikkiaan mitään valittamista!

Keikalla riitti menoa ja meininkiä, mutta mukaan mahtui myös muutama idiootti joka yritti muunmuassa meikäläisen paikan viedä ja tuuppi kyynerpäällään jatkuvasti kyynerpäätäni ja kainaloani. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa ja viedä fiilistäni, eikä kyseinen itsekäs paskiainen onnistunut paikkaani valtaamaan. Osaan minäkin pintani pitää, HA! 

Jälleen kerran koitimme keikan jälkeen napata kiinni rumpukapuloita ja plekuja, ja liippasikin todella läheltä ettei yksi meistä saanutkin Raatikaisen Jaskan heittämää kapulaa mutta valitettavasti onni ei, taaskaan meitä suosinut. Kuitenkin keikasta jäi aivan uskomattoman hyvä fiilis, kyllähän Bodomit vetivät vaan taas aivan huikean keikan eivätkä todellakaan jättäneet yleisöä kylmäksi!

"We're the Hate Crew, we stand and we won't FALL!"

Round 3: Reckless Love @Tavastia, Helsinki 21.9.2013

Bodomin keikasta seuraavana päivänä palattiinkin sitten taas holtittomiin tunnelmiin, kun suuntasin Reckless Loven keikalle Helsingin Tavastialle. Kyseessä oli uuden Spirit-levyn levynjulkkarikeikka, ja suuntasin ystäväni kanssa Tampereelta kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä noin kolmen jälkeen iltapäivällä. Perille Stadiin pääsimme joskus hieman ennen kuutta illalla, eli taas oli saanut bussissa istua ihan tarpeeksi. Ja ihan ettei reissusta tulisi vaan liian helppo, onnistuimme ystävämme kanssa eksymään etsiessämme Tavastiaa. Haahuilimme jossakin Foorumi-kauppakeskuksen takana olevilla kujilla, kunnes älysimme että Tavastiahan onkin aivan melkein Kampin vieressä. Löydettyämme keikkapaikan pienen sähläämisen jälkeen, kävimme hakemassa Kampin R-kioskilta hieman evästä ja kahvia ja menimme takaisin, ja siellä sitten istuskelimme toista tuntia ennen kuin ystävämme tulivat paikalle ja ovet avattiin. 

Ehdimme Tavastialla hetken hengailla ja vaihdella kuulumisia, join itse yhden lonkeron ja aika vierähti melko nopeasti, ja sitten tulikin jo aika siirtyä lavan luo, ja keikka pääsisi alkamaan. Tällä kertaa pojat soittivat hieman enemmän uuden levynsä biisejä, pari niistä ihka ensimmäistä kertaa. Itselleni positiivisena yllätyksenä tuli "I Love Heavy Metal"-biisi, joka on yksi henkilökohtaisia suosikkejani uudelta levyltä. 

Vanhojakin biisejä kuultiin jälleen kerran, mutta koska ne olivat pääasiassa samoja kuin aiemmin postauksessa mainitut, taidan jättää sen siihen. Keikka päättyi jälleen "One More Time"-rallatukseen, ja olin tällä kertaa aivan vähällä saada Hessun kapulan, mutta taas kerran joku muu ehti napata sen. Keikan jälkeen itselleni iski aivan järkyttävän huono olo, päässäni alkoi heittää ja tuntui etteivät jalat kanna, ja jouduin menemään kyykkyyn lavan eteen etten olisi kuukahtanut. Ystäväni huomasivat sen ja auttoivat minua, he veivät minut pois lavan luota klubin puolelle ja kävi ilmi että kärsin pahasta nestehukasta. He hakivat vettä ja pitivät huolen myöskin verensokereistani, antaen minulle suklaata ja hetken kuluttua oloni alkoikin jo kohentua. Olen heille todella kiitollinen tästä huolenpidostaan, ja en voisi olla onnekkaampi omistaessani tuollaisia ystäviä! <3 Pepen ja Hessun kanssa ehdimme vaihtaa muutaman sanan ja otin poikien kanssa kuvat. Lopulta lähdimme tyttöjen kanssa Kamppiin ja hyppäsimme bussiin kotia kohti, väsyneinä mutta onnellisina. Taas kerran keikka oli aivan mieletön, ei voi muuta sanoa!!! RAWK!!!!!

- H -

"We Are Aiming HIGH!"

Drääädädäädädää. Ei oo tullu tänne ikuisuuksiin kirjoteltua, pahoitteluni! Mutta oli tuo läppäri huollossa enkä päässy keikkakuviini käsiksi, siitä johtuu tämä pieni hiljaiselo. Tässähän on taas ehtinyt toki tapahtua vaikka mitä... ;)

Ihan ensiksi, olen rakastunut. Totaalisesti, korviani myöten. Ja tämä uusi rakkauteni on nimeltään Santa Cruz, kertakaikkisen ilmiömäisen loistava rokkipoppoo Helsingistä. Olen viimeisten kahden viikon aikana päässyt tätä hurmurinelikkoa kolmesti todistamaan livenä, ja täytyy sanoa, pitkään aikaan en ole mistään bändistä ollut näin vakuuttunut, josko hitto soikoon ikinä! Nämä pojat ovat varastaneet sydämeni ja tehneet lähtemättömän vaikutuksen, mutta jätetään tuo hehkutus nyt vielä toistaseksi tuonnemmaksi, ja kerrotaan noista kolmesta keikasta joille onnekkaasti pääsin.

Round 1: Jack The Rooster, Tampere 18.7.2013

Ensimmäinen Santa Cruz-keikkani oli siis Tampereella, tuossa ah niin mainiossa Jack The Roosterissa. Tulin pääkallopaikalle illansuussa ja ystäväni olivat jo hetken siellä olleet. Aika kului kuulumisten vaihtamisien ja hillityn alkoholin nauttimisen merkeissä(kyllä, todellakin hillityn uskokaa tai älkää), ja vähitellen bändikin lipui sitten paikalle. Seurasimme miten he virittelivät kamojaan ja aloimme pikkuhiljaa vallata ystävieni kanssa eturiviä. Onnistuimme siinä muuten todella menestyksekkäästi, HA! Eturivi oli meidän, naturally! Lopulta odotus palkittiin ja keikka alkoi, ja ensivaikutelma oli todella lupaava. Jo ensimmäisen biisin aikana hypin ja riehuin muiden joukossa ja bändi tempaisi täysin mukaansa, en ole varmaan koskaan kokenut vastaavaa! 

Kun keikka sitten loppui, fiilikset olivat kerrassaan sanoinkuvaamattomat, energiat oli kohtuullisen lopussa kaikesta siitä riehumisesta ja pomppimisesta ja jammailusta ja ties mistä, mutta silti olo oli aivan loistava, juuri niinkuin keikkojen jälkeen kuuluukin. Istuin hetkeksi vetämään henkeä, ja sen jälkeen menin hakemaan juotavaa, ja loppuyö menikin Roosterissa istuessa sekä ystävien kanssa keikkafiilisten jakamisesta. Törmäsimpä sen verran myös bändiläisiin että sain napattua kuvan kitaristin, basistin ja rumpalin kanssa, ja lopulta lähdin baarista linja-autoasemalle ja kotiin päin, väsyneenä mutta onnellisena. 

Round 2: Suistoklubi, Hämeenlinna 19.7.2013

Noniin, tälle keikallehan itse ei ollut tarkoitukseni ollenkaan lähteä, mutta kuinka ollakkaan, Roosterissa tapasin ihmisen joka sai meikäläisen ylipuhuttua. Siihen ei loppujen lopuksi paljoa tarvittu, vaikka olinkin aluksi tiukasti sillä linjalla etten lähde, mutta, kuinka ollakkaan, ilta kun kului vähän eteen päin niin se mieli muuttui kummasti, eikä nyt näin jälkeenpäin kaduta kyllä yhtään. Ja ilmaisen kyydin kun sai, niin mikä ettei! Tämä toinen, Roosteria seuraava keikkahan sijoittui siis Hämptön Cityyn eli Hämeenlinnaan, Suistoklubille Wanajafestivalien jatkoille. Hyppäsin kuskini kyytiin hiukan ennen puolta yhdeksää illalla, ja huristimme tukat putkella Hämeenlinnaan. Pienen seikkailemisen ja venkslaamisen jälkeen löysimme Verkatehtaalla sijaitsevan klubin, tapasimme ystävämme ja miehitimme jälleen eturivin. Aika kului taas jutellessa ja nauraessa, sekä muutaman juoman ottaessa ja hiukan myöhemmin pari muutakin ystävääni tulivat vielä paikalle. Jälleen ilta polkaistiin lopulta käyntiin kun pojat aloittivat keikkansa, ja meininki oli aivan yhtä mukaansatempaavan kreisiä ja rokkaavaa kuin edellisiltanakin. Eivät jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, kaukana siitä! 

Fiilis keikan jälkeen oli taas aivan huikea, aivan kuten oli jo osannut odottaakkin. Ei poikennut juuri ollenkaan Roosterin keikan jälkimainingeista, en voi sanoin kuvailla. Tuo bändi osaa kyllä erittäin loistavasti tartuttaa hilpeän rock-energiansa yleisöön. Mainittakoon myös, että sain tältä keikasta myöskin ensimmäisen kunnollisen keikkasaaliini, nimittäin settilistan jonka kohteliaasti pyysin rumpali Tapsalta, sekä kitaristi Joonaksen plekun, jonka ystäväni ihanasti kurotti ja nappasi mikkitelineestä, kiitokset hänelle! Ja pojat vielä kaikki signeerasivat settilistani joten se oli oikein jees saalis. Nappasin tällä kertaa myös kuvan laulaja Artun kanssa, sekä pari Joonaksen ja Tapsan kanssa. Lopulta lähdimme taas kuskini kanssa huristamaan kotiin päin, oli onnistunut reissu ja onnellinen olen että läksin!

Round 3: Kukkaisrock, Tampere 26.7.2013

Kolmas keikka vei jälleen Tampereelle, viikko Hämeenlinnan keikasta. Santa Cruz oli siis soittamassa Kukkaisrockissa, mikä avaisi Tampereen Kukkaisviikot. Saavuin Keskustorille jossa keikka siis olisi, jo joskus 11 aikaan aamulla ja siellä meidän ystäviemme kanssa oli tarkoitus odotella koko päivä. Oli todella kuuma päivä, vettä kului pullotolkulla, ja tietysti kävin itse nauttimassa muutaman alkomaholijuoman terassilla. Jaoimme ystävieni kanssa vahtivuoroja niin että muutama jäi vahtimaan tavaroita jos joku lähti käymään jossain. Syöminen jäi omalta osaltani vähän vähiin, ja sain kokea sen myöhemmin valitettavasti nahoissani. Jossain kohtaa auringon porotus kävi niin sietämättömäksi, että jouduin itse lähtemään lavan edestä hetkeksi ja menemään katveeseen, puun varjoon. Oltuani hetken varjossa luulin jo voivani paremmin ja menin takaisin ystävieni luo, mutta hetken päästä tuo huono olo palasi, entistä pahempana ja jouduin lähtemään hieman pidemmäksi aikaa varjoon. Näin siinä varjossa istuessani kuinka Santa Cruzin jäsenet hiippailivat lavan lähellä, mutta voimani olivat liian lopussa. Niimpä heittäydyin selälleni nurmikolle ja olisin varmaan nukahtanut, ellei yksi ystäväni olisi soittanut ja ihmetellyt mihin hävisin. Päätin siis terästäytyä, ja palasin taas lavan luo, vaikka oloni oli edelleen heikonlainen. 

Kesti vielä hetki ennen kuin Santa Cruz aloittaisi keikkansa, ja aloin pelätä miten jaksaisin siihen asti. Kuitenkin, kun pojat alkoivat soundcheckinsä, ja kun heidät näki, niin jotenkin sitä osasi ignoorata sen huonon olonsa ja alkaa fiilistellä ja odotella toden teolla keikkaa. Lavan eteen alkoi kerääntyä porukkaa jo hyvissä määrin, joten olin onnellinen etten ollut jäänyt sinne puun alle, muuten olisin menettänyt varmasti paikkani. Pojat saivat soundcheckin tehtyä, ja häipyivät vielä hetkeksi backstagelle, mutta sitten meidän koko päivän kestänyt, tuskaisa ja kuuma odotuksemme palkittiin. Kun keikka alkoi, unohdin saman tien että mitään huonoa oloa oli koskaan ollutkaan, vaikka ei se silti ollut täysin hävinnyt ja huomasin sen siitä, etten ihan niin railakkaasti ja holtittomasti jaksanut riehua ja hyppiä kuin aiemmilla keikoilla edellisviikolla. Silti nautin keikasta täysin rinnoin, ja kaikki se tuska, paistumista ja lievää auringonpistosta myöten oli sen arvoista! Keikan loputtua jouduin lähtemään kokonaan eturivistä, mutta onnekseni törmäsin hiukan myöhemmin Arttuun, ja nappasin tämän kanssa kuvan sekä jutustelin hetken. Kokonaisuudessaan päivä oli aivan mahtava, vaikka siihen vastoinkäymisiä mahtuikin, mutta olen onnellinen että pääsin näkemään sellaisia ystäviä joita en pitkään aikaan ole nähnyt. Kiitos kaikille teille jotka teitte päivästä aivan ikimuistoisen! <3

Olen myöskin erittäin onnellinen siitä, että olen löytänyt jälleen uuden bändin mitä rakastaa ja minkä keikoilla käydä, Santa Cruz on tullut todellakin jäädäkseen ja nää jätkät tulee pääseen vielä helvetin pitkälle!!! Kiitos, pojat, että olette tulleet ilostuttamaan elämääni. <3 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini. Rock n' Roll!!!

Tunnelmia Roosterin keikan jälkeen;)

Artun kanssa Kukkaisrockeilemassa :)

Akustista keikkaa ja silkkaa TUSKAA

Heeeellou!! Viikko on jo puolessa välissä, ja viikonloppuunhan mahtui taas jos jonkinlaisia keikkoja mutta laiska ihminen kun olen, kerron teille niistä vasta nyt. HA!

Tosiaan, viikonloppuna pääsin ihan kahdelle keikalle, mikä on jokseenkin luksusta meikäläiselle. Ensimmäinen oli perjantaina Reckless Love akustisesti Turussa, ja toinen oli sitten sunnuntaina, kun suurin suosikkini Nightwish esiintyi Tuska Open Air-festareilla Helsingissä. Kummatkin keikat olivat omalla tavallaan kerrassaan mahtavia ja ainutlaatuisia, ja mainittakoon vielä etten ole kovinkaan montaa akustista keikkaa päässyt todistamaan, itse asiassa yhden olen aikaisemmin nähnyt ja sekin oli sattumoisin Reckless Loven keikka.

Perjantai 28.6.2013: Reckless Love @Turku Acoustic, Turku

"Enough chit chat, let's do this." Asiaan siis, lähdin perjantaina alkuillasta kahden ystäväni kanssa kohti Turkua, jonne saavuimme muistaakseni joskus 8-9 aikaan. Etsimme parkkipaikan ja kävelimme pienen matkan keikkapaikalle, jossa sitten tapasimme jälleen hyviä ystäviämme ja aloimme jutella ja vaihtaa kuulumisia, sekä odottaa keikkaa. Sehän alkoi sitten hieman ennen yhtätoista, pojat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi lavalle ja koko nelikko oli mitä hilpeimmällä tuulella. He heittivät koko ajan vitsiä ja naurattivat yleisöä(vaikkakin joukossa saattoi olla muutama ketkä eivät välttämättä poikien huumoria ymmärtäneet...), he myöskin soittivat akustisia versioita hittibiiseistään kuten "Hot", "Night On Fire" ja "Back To Paradise". Keikka jatkui melkeimpä johonkin puoleenyöhön, jonka jälkeen Olli totesi ystävällisesti mikkiin "Kyllä me kohta tullaan jakaan nimmareita!" Ja tästäkin ihmiset innostuivat.
Lavan eteen muodostui silmänräpäyksessä epämääräinen tungos jonka oli tarkoitus esittää jonoa, ja ajattelin hiljaa itsekseni että mitähän tästä tulee. Kyllä kaikki halukkaat kuitenkin saivat kuin saivatkin nimmarit ja kuvat, ja jäipä pojilla vielä aikaa meillekkin vaikka jättäydyimmekin vähän niinkuin viimeisten joukkoon(tosin emme sitten kuitenkaan olleet viimeisiä, koska ihmisiä ilmestyi aina vain lisää ja lisää pyytelemään kuvia yms.).
Sain pitkästä aikaa kunnon kuvan Ollin kanssa, edellisestä olikin jo aikaa ja aiemmat kuvat ovat pääasiassa sellaisia nopeasti otettuja, mutta nyt saimme otettua kunnon yhtärin. Ja tottakai Hessun kanssa piti taas kuva ottaa, sehän nyt on jo itsestään selvä! Sitten sain vielä sellaisenkin kuvan missä on itseni lisäksi kaikki pojat, ja siitä olen erittäin onnellinen. Hetkeksi jäimme vielä poikien jutulle, jonka jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti. Jälleen kerran oli onnistunut reissu ja keikka, kyllä holtittomat pojat vaan osaa!

Sunnuntai 30.6.2013: Nightwish @Tuska Open Air, Helsinki

Noniin, tästä(kään) päivästä ei ole kuin pelkkää kehuttavaa! Aamulla suuntasin bussilla kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä, ja sinne päästyäni noin puoli 1 aikaan menin rautatieasemalle jossa tapasin sitten ystäväni ja tämän poikaystävän, sitten otimmekin bussin kohti Suvilahtea. Päästyämme pääkallopaikalle odottelimme hieman reilu puoli tuntia, sitten kello olikin jo 2 ja festareiden portit avattiin. Kävimme ostamassa hieman juotavaa ja syötävää, sitten menimme heti istuskelemaan EMP-teltan nurkille jossa Nightwish jakaisi nimmareita.

Jonotimme nimmareita toista tuntia, ja niiden parin tunnin aikana ehti jo tapahtua vaikka mitä. Olin jälleen ottanut Imagianerum-lumiukkoni mukaan tarkoituksena ottaa siihen bändin nimmarit, ja tällä kertaa lumiukko herättikin varsin paljon mielenkiintoa! Nimittäin kun siinä istuimme ja juttelimme ja pitelin ukkoa sylissäni, luoksemme tuli muuan ulkomaalaisnainen jolla oli ammattilaiskamera, ja hän kysyi saisiko ottaa meistä kolmesta kuvan lumiukkoni kanssa. Olimme kaikki todella otettuja, ja suostuimme tietysti. Mutta odottakaas kun tulisi aika esitellä maskottimme itse bändille! Lopulta kauan odotettu hetki koitti, bändin jäsenet astelivat nimmaripöydän taakse ja heti kun näin heidät, pulssini kohosi saman tien korkeuksiin, jalat ja kädet tärisivät ja hyvä ettei tuskanhikikin virrannut. En ole varmaan ikinä eläissäni kokenut sellaista jännitystä kuin siinä jonottaessamme, ja se, että olimme ihan ensimmäisten joukossakin vielä, teki jännityksestä entistä pahempaa. Ensimmäisenä nimmareita kirjoittamassa oli Tuomas, idoleistani suurin. Kun oma vuoroni tuli, nostin hyvin tärisevin käsin lumiukon esiin, ja koko bändin reaktio oli kertakaikkisen ihana, kaikki ihastuivat lumiukkooni ja Tuomaksen reaktio jäi varmasti kaikkein parhaiten mieleen, hän totesi hyvin otettuna ja riemastuneena "Oho, wau!" ja kysyi olinko itse lumiukon tehnyt. Sain juuri ja juuri vastattua, sitten lumiukko kiersi muutkin bändiläiset jotka vuorollaan ihastelivat sitä ja kirjoittivat nimmarinsa siihen. Otin kaikista bändin jäsenistä kuvat lumiukon kanssa, ja nämä tuntuivat todella pitävän siitä. Halasin myös kitaristi Emppua, mutta ihmettelen kyllä näin jälkeenpäin miten uskalsin tehdä sen, tosin olen kyllä erittäin onnellinen että uskalsin, ja Emppu oli niin herttainen että suostui halaukseen kun hyvin ujosti ja kainosti pyysin. Kaikki olivat aivan käsittämättömän ihania ihmisiä, enkä voi vieläkään käsittää että olen saanut kunnian ja etuoikeuden tavata lempibändini.

 (Tuomas, Emppu ja lumiukko<3 huomatkaa ilmeet!!!)

(Siinä se nyt, nimmaroitu ukko!<3)

Kun nimmarisessiosta oli selvitty, sekä pahimmista hepulointikohtauksista ja hengitys oli saatu normalisoitua, kävimme syömässä ja pyörimme hetken aikaa kojuissa, ostin itse muunmuassa Tuska Open Air 2013-tpaidan. Lopulta, kello löi 7, ja Nightwish aloitti settinsä Tuskan päälavalla. Settilista ei juuri poikennut Sauna Openista, paitsi että siihen oli tullut lisäyksenä "Ever Dream"-biisi, joka sekin toimi Floorin vetämänä todella, todella hyvin. Floor oli jälleen kerran aivan ilmiömäinen, ja voisin ehkä jopa väittää että Tuska Openin veto olisi parhaita näkemiäni Nightwish-keikkoja ikinä. No foolin'. Voisin jatkaa tämän bändin ylistämistä vaikka maailman tappiin asti mutta ehkäpä jätän tämän nyt tähän, ennen kuin kyllästytte. Mutta sen sanon vielä, että Nightwish on ykkösbändini, on aina ollut, tulee aina olemaan. Pitkälle sitä ollaan tultu, KIITOS NIGHTWISH! <3 Ps: Sain viimeisen biisin ilotulitusten aikana pyroa silmääni, mutta sehän ei menoa haitannut!

One WILD Night!

Moromoro! Empä oo tännekkään pitkään aikaan kirjotellut, huhhuh sentään... mutta asia korjaantuu NYT! Ajattelimpa tässä ajankuluksi kirjoittaa tämmöisen "arvion" taannoisesta Bon Jovin keikasta, vaikkakin vähän myöhässä mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan, right?

Elikkä, elikkä. Yksi suosikkibändeistäni ikinä, Bon Jovi heitti keikan Tampereen Ratinassa 26. toukokuuta, se oli epäilemättä elämäni parhaita keikkoja ja mitä loistavin keikkakesän korkkaus! Jonotin ystäväni kanssa Ratinassa sisäänkäynnin luona aamuyhdestätoista kello viiteen iltapäivällä, eli semmoiset kuusi tuntia, ja se tosiaan kannatti, sillä saimme todella loistavat paikat yläkatsomosta ja näimme suoraan lavalle. Bon Jovin lämppärinä oli Jonne Aaron, joka aloitti noin puoli seitsemän, ja soitti muistaakseni hiukan vajaa tunnin mittaisen setin. Jonne veti ihan kehuttavan keikan, ja osasi ottaa yleisön haltuunsa. Ja Jonnen ja hänen jenginsä vetäydyttyä lavalta olikin aika alkaa todella jännittää illan pääesiintyjää!

Kun keikkaan oli enää viisi minuuttia jäljellä, voi vain kuvitella miten hatussa tunnelma alkoi olla ja kuinka huipussa jännitys oli. Lopulta, New Jerseyn pojat astelivat arvokkaasti lavalle, koko Ratina repesi huutoon ja viimeisenä lavalle asteli bändin keulakuva, mies joka ei esittelyjä kaipaa, herra Jon Bon Jovi. Kyseinen herra lukeutuu tämän tytön suurimpiin idoilehin ja olen häntä fanittanut suurella sydämmellä jo yläaste-ikäisestä lähtien, joten oli aivan käsittämätöntä nähdä hänet vihdoinkin ihan oikeasti livenä lavalla, enkä oikein jaksa käsittää sitä vieläkään! Keikan alussa Jon silmäili yli yelisömeren, ja kääntyi jopa meidän puoleemme yläkatsomoon ja vilkutti meillekkin. Myönnän, että tuli "pari" kertaa keikan aikana tirautettua muutama onnen kyynel, mutta kaikista pahin itku tuli, kun Jon esitti yleisölle kysymyksen: "Are there any cowboys in Finland?" Tajusin heti että seuraavaksi tulisi biisi "Wanted Dead Or Alive", mikä on kenties lempparibiisini koko bändin tuotannosta. Ja jälleen vesihanat aukesivat! 

Bändi oli loistavassa iskussa, settilistasta löytyivät kaikki vanhat suosikkini ja siihen mahtui myös uuden levyn biisejä, kuten "Because We Can" ja "I'm With You", johon muuten allekirjoittanut rakastui totaalisesti. Kertakaikkisen hieno biisi, missä on erittäin kauniit ja itseäni henkilökohtaisesti koskettavat lyriikat. Koko kolmetuntinen setti oli täyttä nautintoa joka ikinen minuutti, bändi onnistui tempaisemaan toden teolla mukaansa ja lauloin jokaisen biisin mukana niin että ääneni katosi melkeimpä viikoksi, mutta sehän taas ei haitannut mitään! Lisäksi Jon kehui Tamperetta ja se jos mikä tuntui kerrassaan ihanalta, kun suosikkilaulajani kehuu kaupunkia joka on minulle kuin koti. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, niinkuin ei myöskään sitä kuinka mahtava keikka kokoinaisuudessaan oli, Bon Jovin näkeminen livenä kaikkien näiden vuosiden odotuksen jälkeen oli yksi elämäni parhaita keikkakokemuksia sekä epäilemättä kesän parhaita päiviä, ja toivon todella, että pääsisin nämä miehet vielä uudestaan näkemään. Eipä tässä kai muuta sen kummempaa lisättävää, mahtava päivä, mahtava bändi, vielä mahtavampi keikka! Bon Jovi ROCKS!<3

- H -

Big City Nights

Joo, moro...

Tänään tuli tehtyä semmonen pikkuvisiitti Tampereelle ja nähtyä tyttökultiani Jenitaa ja Anea pitkästä aikaa. :) Käytiin kolmistaan Jack The Roosterissa, mikä on, jos sallitte hieman liioitellun ilmaisun, ehkäpä paras baari minkä meikäläinen tietää. Sinne kun menee niin on kuin kotiinsa tulisi, niinkuin koko kaupunki yleensäkin. Ilta meni Roosterissa istuessa, "juopotellessa" sekä jutellessa ja nauraessa eli oikein mukavissa merkeissä. Hiukan vaan kalvaa se, että taas täytyi sieltä Tampereelta sitten lähteä pois... se kaupunki on aina tuntunut mulle enemmän kodilta kuin mikään muu, siellä tuntuu oikeasti kuuluvansa johonkin ja kadulla kun kävelee ei kukaan katso kieroon, oudoksuvasti tai huutele hävyttömyyksiä, vaan saat olla juuri sen tyylinen kun tykkäät. Toista se on täällä meillä päin... musta vaan tuntuu etten kuulu tänne.

Valkeakoskella ollaan niin ahdasmielisiä, kaikki puhuu kaikista paskaa ja kaikkia mulkoillaan eikä kukaan saisi olla yhtään erilainen. Olen jo pitkän, pitkän aikaa kaivannut pois täältä, mutta valitettavasti se ei ole taloudellisesti mahdollista ainakaan vuoteen. Tämä masentaa aika hemmetisti, se on myönnettävä. Noh, mutta, tässä on vaan kituutettava ja ajateltava positiivisesti, että ainakin mulla on hyvä syy joskus asua siellä, nimittäin monta, ihanaa ystävää jotka asuvat niin Tampereella kuin sen läheisyydessäkin<3 Plus tuo päättymätön jonnekkin kuulumisen tunne, tuntuu että siellä kun mihin tahansa meneekin niin aina ihmiset ovat yhtä hymyä ja ihanan positiivisia. That's my town, that's where I belong! <3

Jooh, tää oli hiukan tämmöinen lyhyempi teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte mitä ajoin takaa. Eipä muuta tällä kertaa, hyvää yötä vaan kaikille! :)

PS: AI NIIN, semmonen pikkujuttu mikä piristi tänään aamuani kummasti, se on nyt varmaa että eräs hyvinkin loistava bändi, Tuliheimon veljekset elikkä Brother Firetribe on parhaillaan työstämässä uutta levyä. Tämä erittäin hyvä, Hanski on todella onnellinen!!! <3 GO BFT!

Storytime!

Morjens vaan, bloggaajat! Sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa itsekkin blogin, joka on ollut suunnitteilla itse asiassa jo vaikka kuinka kauan mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni. Tästä kiitos kuuluu oikeastaan parille ystävälleni jotka ikään kuin "potkivat perseelle" ja patistivat kirjoittamaan, ja tässä sitä nyt sitten naputellaan!

Jaah, mitähän sitä nyt sitten kirjoittaisi... no, aloitetaan nyt vaikka kertomalla että tuli tuossa lauantaina käytyä Tampereen Ratinassa Sauna Open Air-festareilla, tsekkaamassa kolme aivan kerrassaan huikeaa bändiä, Nightwish, Children Of Bodom sekä Stratovarius. Stratovarius laittoi Saunan lämpimäksi perusteellisesti, bändi oli loistavassa iskussa pitkästä Euroopan kiertueestaan huolimatta ja soitti monta suosikkiani. Children Of Bodomin keikasta meinasi olla vähän vaikeuksia nauttia, kun jouduimme kahden moshbit-ringin väliin ja otimme hiukan osumaa, mutta silti Espoon pojatkin vetivät todella hyvän setin.Illan huipennus oli epäilemättä pääesiintyjänä nähty Nightwish, joka on siis kaikkien aikojen suosikkibändini, olen ollut bändin uskollinen fani jo 11-12-vuotiaasta, en ihan tarkkaa ikää muista mutta todella nuoresta pennusta saakka. Edellisestä Nw-keikastani oli ehtinyt kulua jo neljä vuotta, ja se alkoi jo pikkuhiljaa tuntuakkin, monet monet kerrat tuntui että suorastaan kuolen siihen ikävään ja että tuskalla ei enää ollut mitään rajoja, mutta lauantai-iltana tuo pitkä, piinaava odotus päättyi. Tunteenpurkauksilta ei luonnollisesti vältytty, ja kun itse Tuomas Holopainen asteli lavalle, eihän sitä voinut olla ääneen itkemättä!

Näin Nightwishin ensimmäistä kertaa myös uuden laulajan, Floor Jansenin kanssa, ja täytyy sanoa että olen todella vaikuttunut! "Lentävä hollantilainen" sopii bändiin kuin nenä päähän, hän veti SEKÄ Tarjan että Aneten aikasen tuotannon todella kunniakkaasti ja selkeästi näki miten hyvin kaikkien kemiat pelasivat yhteen, unohtamattakaan mainita miten hyvin Jansen otti yleisön huomioon. Floor on todella ihana ja karismaattisen valloittava persoona, ja henkilökohtaisesti toivoisin todella suuresti että pojat kiinnittäisivät hänet vakituiseksi laulajaksi. Eihän taas uuden laulajan etsimisessä/koelauluissa yms. olisi enää mitään järkeä, seriously! 

Noin puolitoistatuntisen keikan aikana kuultiin niin uuden Imaginaerum-albumin biisejä, kuin myös vanhoja suosikkeja kuten "Nemo" ja "Over The Hills And Far Away", sekä yksi suurimmista suosikeistani, "Ghost Love Score". Koko settilistassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään moitittavaa, nautin keikan joka sekunnista täysin rinnoin ja hypin, tanssin ja riehuin sekä heilutin päätäni enemmän kuin millään keikalla pitkään aikaan. Haluaisin vielä mainita yhden hauskan yksityiskohdan, olin reilusti ennen festaria askarrellut Imaginaerum-elokuvasta tuttua lumiukkoa esittävän, keskikokoisen pehmolelun joka toimi meidän Sauna-maskottinamme. Olimme eturivissä, ja muutaman biisin aikana nostin lumiukon niin ylös kun käteni pystyivät ja heiluttelin sitä, ja se kannatti, sillä kitaristi Emppu Vuorinen hyppeli meidän puolellemme lavaa yhdessä vaiheessa ja huomasi lumiukkoni, alkaen hymyillä todella leveästi ja katsoi minuun päin, pomppien sitten taas lavan toiseen päähän. Tämä tottakai vain paransi jo valmiiksi mahtavaa fiilistäni! Tästä keikasta jäi siis todellakin kerta kaikkiaan loistava fiilis, tuo bändi onnistui jälleen kerran tekemään minut niin onnelliseksi etten voi sanoin kuvailla ja osoitti toden teolla olevansa minulle vaan edelleen se bändi numero yksi! Rakastan tätä sekopääryhmää vaan aivan liikaa, KIITOS NIGHTWISH!!! <3

Ja tässä vielä muutama kuva Stratovariuksesta ja Bodomeista!

Kiitos mielenkiinnostanne, ja toivottavasti teillä oli yhtä hauskaa lukea kuin minulla kirjoittaa tätä!

"Hey, buddy!"