maanantai 23. syyskuuta 2013

"Not the ultimate sin, just the life I'm living, I'm dying to live!"

Hellloooooouuuu!!!! Pahoittelen syvästi että olen näin pahasti laiminlyönyt blogiani, mutta on ollut semmoinen elämäntilanne päällä ettei sen kirjoittelu ole ollut mahdollista. Nyt on kuitenkin aika pistää se ajan tasalle! Tiedossa on vaan sitten sangen pitkää tarinaa, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti... ;D

Oooookkkei, elikkä tässä on nyt ehtinyt tapahtua vähän kaikenlaisia asioita meikäläisen elämässä, mutta niistä muista jutuista kerron sitten toisessa postauksessa ja keskityn tässä siihen olennaisimpaan ja siihen mistä tää blogi varsinaisesti kertoo, eli KEIKOISTA!
Olen saanut nyt lyhyen ajan sisällä nauttia yhteensä kolmesta keikasta, jotka käsittivät siis Reckless Love kahdesti Valkeakoskella ja Helsingissä, sekä rähinähevin kuninkaat, Children of Bodom Tampereella. Aaaaand, here we go...!!!


Round 1: Reckless Love @OnniRokki, Valkeakoski 31.2013


All righty, tätä keikkaa olinkin odottanut tavallista enemmän sillä olin jo pitkään toivonut poikien tulevan Valkeakoskelle ja muistan seonneeni kertakaikkisesti kun kuulin heidän saapuvan OnniRokki-tapahtumaan, sitä ei aluksi edes meinannut uskoa todeksi! Ja se, mikä teki kyseisestä keikasta vielä normaalia speciaalimman, oli se että pääsin tapahtumaan töihin talkoolaiseksi, kahviteltalle nuorisopajan porukan kanssa. Olimme paikalla reippaina jo klo 12 aikaan päivällä, ja odottelimme ikään kuin toimintaohjeita, ja noin tuntia sen jälkeen Reckless Loven keikkabussi jo kurvasikin paikalle. Ihailtiin siinä ohjaajamme kanssa hieman kauempaa ja fanityttöiltiin, ja hetken päästä moikkailin ohi kävelevää Jallea ja myöhemmin myös muita jätkiä. Aloimme pistää kahvitelttaa pystyyn, ja kaikki saatiinkiin hyvissä ajoin valmiiksi kun klo 15 oli aika avata ovet, ja ihmisiä alkoi valua tapahtumaan. Paikalle saapui myös useampi hyvä ystäväni. 
Itse Reckless Loven keikka alkoi noin klo 17, ja sain ihan luvallisesti lähteä kahviteltalta katsomaan. Liityin ystävieni seuraan eturiviin, ja pojat polkaisivat keikan käyntiin uudella So Happy I Could Die-biisillään. Keikkaa edeltävänä ilmestyneeltä Spirit-levyltään bändi soitti muutamankin biisin, mutta itselle mieleenpainuvin niistä oli ehdottomasti "Runaway Love". Vanhojakin suosikkeja settilistaan mahtui, esimerkiksi "Beautiful Bomb", "Hot", "Animal Attraction" sekä "Back To Paradise" ja tuo perinteisesti viimeisenä kuultu "One More Time". 
Kun keikka sitten loppui, fiilis oli jälleen kerran aivan käsittämätön. Jo pelkästään se, että pojat olivat omassa kotikaupungissani, teki siitä kerrassaan uskomattoman huikean ja mahtavan, ja se että sain kokea millaista on olla keikalla töissä talkoolaisena. Päivä oli aivan käsittämättömän upea kaiken kaikkiaan, ja se huipentui vielä siihen että päästiin poikien jutulle ja sain heidän kanssaan kuvat, lisäksi sain talkoopassiini kaikkien nimmarit. Long story short, hieno päivä, hieno keikka, ei voi muuta sanoa! KIITOS, Reckless Love!!!!


Round 2: Children Of Bodom @Pakkahuone, Tampere 20.9.2013


Seuraavana olikin vuorossa astetta kovempi, nimittäin Children Of Bodomin keikka Tampereen Pakkahuoneella. Tätäkin keikkaa oli ehditty odottaa hyvä tovi, ja tuntui että edellisestä, Sauna Open Airin keikasta oli kulunut jo ikuisuus. Saavuimme ystävieni kanssa Pakkahuoneelle hieman reilu tuntia ennen ovien aukeamista, joten emme joutuneet kovin kauan odottelemaan, ja kun ovet sitten avattiin jätimme takit narikkaan ja painuimme anniskelualueen puolelle eturiviin. Huomiomme kiinnitti ensimmäisenä se, että sallitulla puolella oli varmaankin valehtelematta puolet enemmän väkeä kuin anniskelupuolella vaikka kuvittelimme asian olevan aivan päinvastoin. Lämppäreitä oli kaksi, Lost Society- ja For The Imperium-nimiset bändit, joista täytyy valitettavasti myöntää ettei kumpikaan iskenyt sitten pätkääkään. Honestly, eivät olisi voineet Bodomeille huonompia lämppäreitä keksiä! Molemmilla bändeillä kaikki biisit kuulostivat aivan täsmälleen samalta, ja muutenkin musiikki ei iskenyt sitten ollenkaan. No, lopulta pitkä ja piinaava odotus päättyi ja COB aloitti keikkansa puoli 10 aikoihin. Keikka lähti käyntiin uuden levyn loistavalla Transference-kipaleella, ja keikan aikana kuultiin muutama muukin uutta biisiä mitkä toimivat jo Sauna Open Airissa perin mainiosti livenä. Vanhojakin biisejä kuultiin, vaikkakin yksi suosikkini, "Everytime I Die" oli jätetty settlilistasta pois. Muuten illan setissä ei ollut kerta kaikkiaan mitään valittamista!
Keikalla riitti menoa ja meininkiä, mutta mukaan mahtui myös muutama idiootti joka yritti muunmuassa meikäläisen paikan viedä ja tuuppi kyynerpäällään jatkuvasti kyynerpäätäni ja kainaloani. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa ja viedä fiilistäni, eikä kyseinen itsekäs paskiainen onnistunut paikkaani valtaamaan. Osaan minäkin pintani pitää, HA! 
Jälleen kerran koitimme keikan jälkeen napata kiinni rumpukapuloita ja plekuja, ja liippasikin todella läheltä ettei yksi meistä saanutkin Raatikaisen Jaskan heittämää kapulaa mutta valitettavasti onni ei, taaskaan meitä suosinut. Kuitenkin keikasta jäi aivan uskomattoman hyvä fiilis, kyllähän Bodomit vetivät vaan taas aivan huikean keikan eivätkä todellakaan jättäneet yleisöä kylmäksi!
"We're the Hate Crew, we stand and we won't FALL!"


Round 3: Reckless Love @Tavastia, Helsinki 21.9.2013


Bodomin keikasta seuraavana päivänä palattiinkin sitten taas holtittomiin tunnelmiin, kun suuntasin Reckless Loven keikalle Helsingin Tavastialle. Kyseessä oli uuden Spirit-levyn levynjulkkarikeikka, ja suuntasin ystäväni kanssa Tampereelta kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä noin kolmen jälkeen iltapäivällä. Perille Stadiin pääsimme joskus hieman ennen kuutta illalla, eli taas oli saanut bussissa istua ihan tarpeeksi. Ja ihan ettei reissusta tulisi vaan liian helppo, onnistuimme ystävämme kanssa eksymään etsiessämme Tavastiaa. Haahuilimme jossakin Foorumi-kauppakeskuksen takana olevilla kujilla, kunnes älysimme että Tavastiahan onkin aivan melkein Kampin vieressä. Löydettyämme keikkapaikan pienen sähläämisen jälkeen, kävimme hakemassa Kampin R-kioskilta hieman evästä ja kahvia ja menimme takaisin, ja siellä sitten istuskelimme toista tuntia ennen kuin ystävämme tulivat paikalle ja ovet avattiin. 
Ehdimme Tavastialla hetken hengailla ja vaihdella kuulumisia, join itse yhden lonkeron ja aika vierähti melko nopeasti, ja sitten tulikin jo aika siirtyä lavan luo, ja keikka pääsisi alkamaan. Tällä kertaa pojat soittivat hieman enemmän uuden levynsä biisejä, pari niistä ihka ensimmäistä kertaa. Itselleni positiivisena yllätyksenä tuli "I Love Heavy Metal"-biisi, joka on yksi henkilökohtaisia suosikkejani uudelta levyltä. 
Vanhojakin biisejä kuultiin jälleen kerran, mutta koska ne olivat pääasiassa samoja kuin aiemmin postauksessa mainitut, taidan jättää sen siihen. Keikka päättyi jälleen "One More Time"-rallatukseen, ja olin tällä kertaa aivan vähällä saada Hessun kapulan, mutta taas kerran joku muu ehti napata sen. Keikan jälkeen itselleni iski aivan järkyttävän huono olo, päässäni alkoi heittää ja tuntui etteivät jalat kanna, ja jouduin menemään kyykkyyn lavan eteen etten olisi kuukahtanut. Ystäväni huomasivat sen ja auttoivat minua, he veivät minut pois lavan luota klubin puolelle ja kävi ilmi että kärsin pahasta nestehukasta. He hakivat vettä ja pitivät huolen myöskin verensokereistani, antaen minulle suklaata ja hetken kuluttua oloni alkoikin jo kohentua. Olen heille todella kiitollinen tästä huolenpidostaan, ja en voisi olla onnekkaampi omistaessani tuollaisia ystäviä! <3 Pepen ja Hessun kanssa ehdimme vaihtaa muutaman sanan ja otin poikien kanssa kuvat. Lopulta lähdimme tyttöjen kanssa Kamppiin ja hyppäsimme bussiin kotia kohti, väsyneinä mutta onnellisina. Taas kerran keikka oli aivan mieletön, ei voi muuta sanoa!!! RAWK!!!!!






- H -










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti