"Let's keep live music alive!" - Sonata Arctica @Apollo Nightclub Turku, Finland 28.1.2017

On January 28th came the day I had been waiting fro so many agonizing months: Me and my two good friends would head on to a little road trip to Turku to see one of our favorite bands, Sonata Arctica. I haven't even counted how many times I've seen that band but, I can say, almost without an exception, that we 3 have pretty much always gone to this band's shows together, that's why we've started to call ourselves "The Sonata Trio" lol. 

Anyway... They picked me up around 2 pm, and we started making our towards Turku. We blasted music from Spotify and I had a couple of drinks on the way, I have always thought that one of the best parts of these road trips are the car rides, and the journey to the destination. At some point along the way we stopped at a gas station to get ourselves coffees, and then the journey continued. We arrived in Turku around 5 pm, I think, took our stuff to the hotel and then went to find a place to eat at. After a while of searching, we found this cool place, had some dinner and then we went to the grocery store to get some pre-show drinks, and headed back to the hotel. We had some drinks, and started getting ourselves ready for heading to venue - which was pretty across the street from our hotel. Lol! A little bit after 8 pm, we finally headed out there.

When we got to the place of the show, there was already a good amount of people at front row, but we decided that hell, let's at least try to get to the front. And we did, I managed to squeeze myself between two women right in front of Tony's microphone :'D 

Yup... a PRE-TTY good spot!

Lol, and my friends got spots behind me. We were under the impression that Thunderstone was supposed to warm up for Sonata Arctica, but when we got there, we noticed that all SA's gear and background sheet were already there, and we were a little confused, are they gonna play their show with SA's stuff? But then, a little before 9 the SA boys walked on the stage, and started their show with no warm up band. A little strange but hey, we sure as hell didn't mind! I came close to tears seeing one of my favorites after almost 2 years, and the show really kicked some serious ass. But before I get into the set list and the show itsself, I'd like to say something about the venue. First of all it was called Apollo Nightclub, and it was, well, pretty much as it's name says, a nightclub, the stage was a lot smaller and we got a lot closer to the band than what I'm used to, I'm someone who's seen SA in festivals and bigger venues so this was a whole new experience for me with this band. But I can't say it was a bad one! It felt nice to get closer to the band that I've ever gotten before, they were so close I could've almost touched them lol. And the mood and the atmosphere were a lot different than in the bigger concert places I've been to, so much warmer and well, like I already said, closer. I've noticed Sonata Arctica has done a lot of shows in smaller venues lately, which is something I've been rather surprised of. 

Alright, now to the show it's self... Man. It was without any exaggeration, one of the best SA shows I've ever witnessed. They have never pulled a bad show, they're one of the best, if not the best live band I know, but this was something else. Of course they played a lot of songs from their two most recent albums, but there were classics from their early albums "Silence" and "Winterheart's Guild" such as "The Power Of One" and Tallulah from Silence and "Abandoned, Pleased, Brainwashed, Exploited" from WHG. The last one mentioned was a very pleasant surprise for me, as that was the very album that got me to fall in love with the band back in the day. They started the show with "Closer To An Animal", the first track of their latest album "The Ninth Hour". I like how it works as the beginning song of the show. Then of course from the same album they played "Life", and then at least "We Are What We Are", "Among The Shooting Stars" and "Fairytale". And of course the beloved classic from their first album "Ecliptica", "Fullmoon. All in all the set was great, but I would've liked if they played more of the good old classics instead of focusing more on their recent stuff. Not that I dislike it, of course lol. During one song, I don't remember which one, I almost fell on my back when Tony suddenly turned to look at me, and gave this big, happy looking smile at me. And yeah I know what you're thinking, "you just think he was looking at you" but I can tell you my friend saw it as well so HA. Lol. I still can't get over it! 

Finally came the saddest part; The show was over. After "Don't Say A Word" came the legendary Vodka song, which has been a tradition at the end of a SA show for like, always. 

"Is there something you need?" "VODKA!!!" Yup, was so awesome to chant this song again after such a while, well, then the band left the stage, one of my friends got a fist bump from Tony and I hate him for it (no not really ha ha). I was suffering from a slight dehydration, so the first thing I did was to get water, then I had a beer. We stayed at the club for about two hours after the show, had a couple of drinks and just chilled, then finally we headed to the clubs downstairs, intending to finish the drinks we were having and then leave. We sat on a couch, talked about something, I was looking at my phone, then I raised my head, about to say something to my friends and who do I spot? The SA bass player, Pasi Kauppinen. My heartbeat rose, my hands and feet started trembling and I started panicking if I could go talk to him or not. Typical fan girl reaction, ha! But eventually I knew if I didn't go, I'd regret it like hell so I gathered my courage, walked up to him and asked if we could take a picture. We took a picture, I thanked him for the show and told him how amazing it was, and he thanked us from coming. Such an amazing guy he was. We went back to the couch, I took a while to realize what had just happened and get over it, lol, then we finished our drinks, got our jackets and headed to the hotel. All of my muscles hurt like hell, my feet were sore and my head hurt a bit, but I went to sleep extremely happy and satisfied. This band just never lets you down. 

The next morning, around 9:30 we woke up, I was still very sore from all around my body but I didn't care, I had had the best night of my life and even met one of the members of one of my favorite bands. We packed our stuff, checked out and headed to a near by grocery store to get something to eat and then we started making our way back to Tampere. I was dead tired, and the moment I got home I pretty much just collapsed on the couch. That trip was so awesome, I can't even find words to describe it. People need more of these kind of road trips, with good friends and live music. I still look back at that trip with a huge, wide smile on my face and really can't wait for the next one. Thank you Sonata Arctica and thank you my awesome friends who I shared this experience with. Until next time!

In close, a couple of (not so great) shots from the concert;

Aaaand here's the picture of me and Pasi. I look so terrified! 

Alright, thanks for reading! <3

A story of a fan and her idol.

Once upon a time there was a chick from Tampere, Finland, who loved heavy metal music very much, from the bottom her heart. During her 25 year long life she has had a number of bands that she has fallen in love with and that have affected her life in a way that words couldn't possibly describe it, and among them, one band stands out particularly. That band, ladies and gentlemen, is called Brother Firetribe.

It all started several years ago when I was sitting alone in one of my favorite bars, Jack The Rooster. I think it was the time when I was supposed to meet up with a handful of friends and we were supposed to go to The Rooster's Sunday jam, but in the end none of them showed so I thought oh what the hell, I'm staying here anyway. lol. At some point of the evening a song came on by this particular band in question, and I immidietaly fell in love with it. When I got home, I instantly started to look it up, I was under the impression it was a song by Leverage, the singer's other band. I searched through their entire discography, yet I just could not find the song, and almost came close to madness trying to track it down. But then, through sources I can't remember right now and will name it when I do, I found out that Pekka, the lead singer of Leverage has another band as well, Brother Firetribe, and also discovered that the guitarist of my life long favorite band, Nightwish plays in the band as well. I found the song, FINALLY, after an eternity of search, and started listening to the band's other stuff as well. They had only made two albums at that time, but I bought them both and fell head over heels in love with the band. I never got the chance to see them live, sadly, as they were on a break, but after years of anxious waiting, my prayers were answered and they announced that they are working on a new album and will be returning to the stages the following year. My GOD, was I happy! I waited for a while for them to announce tour dates, and when I found out they were coming to a music festival in my city, I felt jumping through the ceiling lol. 

At last, my wait was rewarded and the weekend of the festival came. I had tickets for both days, it was a two day festival and Brother Firetribe was playing on the second day of the festival. On the first day there were a couple of bands I liked, but the best and my most anticipated performance for the day was by one of my other favorite bands, Sonata Arctica. Well, the second festival day came, I was both excited and terrified since I heard they were doing a signing session before their show. I felt a little kid going to see Santa Claus LOL. My hands and feet were shaking, my heart beat was up to the roof and I was just so nervous, standing in the autograph line. When it finally came for my turn, I went there, let out a very shy "hey" and the guys all just smiled and were all "Hey, how you doing! Nice to see ya!" and cracked a few jokes with me as I went on collecting all of their autographs on my poster of their new album, After chatting with them for a while and taking a few pictures I sneaked away to meet up with a couple of my friends, and was so happy, that I actually got a few tears in my eyes. A real fan girling moment, ha ha. The evening passed, I caught a perfect spot in the front row in the tent the band was playing in, and all that was left was to wait. And finally, came the time for the show. I can't even describe the feeling when they came on the stage, there they finally were, right in front of me, of course I had seen Emppu (the guitarist) with Nightwish many times, but I sure was happy to see him again too. Once the show was over, I was full off happiness and I felt like I was gonna flow off the ground lol. All of my agonizingly long wait had finally been rewarded, and let me tell you, it was DEFINATELY worth it! Below a couple of shots from the show and the meet and greet;

So yeah, in case it's hard tell from the picture the South Park festival happened on the 7th of June, 2014. lol. 

Well, then... Some time passed, and then I learned that the singer, Pekka, is gonna doing a solo gig in Jack The Rooster in August, the very place where I first heard the band's music. I didn't even have to think about it, of course I was gonna be there. So, me and my two friends headed to the Rooster, went to sit on our regular spot and the show started sometime around midnight. As we waited for the show to begin, we were just chatting, and drinking some beer, at one point I spotted Pekka at the bar and was too cowardly to go and talk to him, lol. Finally, the gig started, Pekka and the Rooster house band played all kinds of classic rock covers, such as Bon Jovi and Kiss and etc, Once the show was over, he walks down from the stage and smiles at me, and then he disappeared to the backstage, at least I'm assuming so since he was nowhere to been for a while. Anyway, after a while, I started getting a bit... well, drunk lol, and we once again spotted Pekka at the bar. One of my friends was like, there's your chance, go and say hi and I was like hell no, I can't. Suddenly, my friend said something like "I'm just gonna go over there for a minute" and then he just left, I assumed he was going to the bathrooms or something but... after a moment, he comes back to our table, with Pekka along with him, who comes to me smiling, sitting next to me and shaking my hand. We introduced each other, and you can just imagine how I was feeling at the time, I was screaming so loudly inside lol. We took a picture, chatted for a while and then he left, and pretty soon after my friends and I left the bar. I got home, and went to sleep once again as a happy little fan girl. Below; The first ever picture taken of me and Pekka, that night in Jack The Rooster. August 23th, 2014. 

Such memories I have from that night. <3

Alright, about 6 months later, in February 2015, Brother Firetribe came to Tampere for a show again. And, while I don't usually believe in this kind of stuff, it's almost like it was meant happen; I happened to be one of the lucky ones in a contest to win a ticket to the show AND a meeting with the band before the show, BACKSTAGE, in the venue, Pakkahuone. I seriously couldn't believe it. Me, the girl who never wins anything, gets a chance like that, it had to be meant to be ROFL. So, me and my new friend that I had met earlier that evening made our way to the venue, and I invited her as my plus one in the meeting. We lucky ones that had won the contest got in about an hour earlier before the doors opened, we were taken to the backstage where the guys came to greet us, they each introduced themselves like gentlemen lol, and we got to take pictures and get their autographs. When my turn came, Pekka shakes my hand, looks me in the eyes and is like "Hey... we've met before, haven't we?" I just stood there smiling like an idiot, and stuttered "Yeah, back in Jack The Rooster last summer" and Pekka was like "Oh yeah, that's right! Really good to see you." All of the guys were absolutely wonderful and sweet, really funny and awesome to hang out with, and I wish we would've had more time with them. But then we left the backstage, and while there was still time until the doors would open, me and my friend went on and checked out the merchandise they were selling. I grabbed a Brother Firetribe t shirt, then we headed to the front row and got perfect spots. The time came for the show, and once again it was something unbelievable. They played a lot of songs from their new album, but also a lot of their old classics. I remember when they were playing "Reality Bites" from their latest album, I sang along really loudly and at some point Emppu points at me and smiled, and I stopped singing right away lol. My face must've been red like a fire truck HAH. The show was once again something truly epic and unbelievable, Another great memory with this band of brothers, <3 

And more was to come. After that evening, Pekka has always remembered me and we have always talked before and after his shows. The next time he came to perform in the Rooster was in May, he did two shows, on Friday and Saturday. Guess who just happened to be there on both nights... lol. Both evenings were filled with friends, laughter, hugs, good music, and good vibes. And, after the show on the second evening, while my friend had to catch a bus home I still had some time before my bus would leave, so I stayed outside the bar waiting in case Pekka would show up, and eventually, he did, when he came outside for a cigarette. He came over to say hi to me, thanking me for coming to see him on both nights and gave me a hug, and I thought, it's now or never, ha ha, and I opened up to him about how much his band and their music means to me, His reaction almost made me cry, because I could see he was about to cry, my words clearly meant a big deal to him, he gave me a long, heartfelt hug and said he would indeed give my regards to the rest of the band. He even asked me, "What was your name again?" ha ha. 

From that moment on, he and I have become, I would dare to say, closer and closer each time he's come here for a show, and in time, I would also dare to say, that we have become a little bit more than just a fan and idol. Every time we see each other, he greets me with a big, wide smile, clearly happy to see me, we hug, we can talk for ages and pretty much after every show he comes off the stage and gives me a hug. Now, I couldn't possibly list ALL the wonderful moments I've had with this guy, but there are a LOT of them. There is also about a thousand pictures taken of us and if I posted them all here... This post would never end. LOL. But I thought I'd share one last memory with you guys, my latest time of seeing Pekka, and the Brother Firetribe drummer Hannes as they did two shows in Tampere last weekend, on the 6th and 7th of January. At the end of the set, on the first night, as the final song, they played a Brother Firetribe song, and after the show I thanked them for it, Pekka laughed and said to me and my friend: "Yeah we thought last minute at the hotel room to add it there, in case you showed up!" You CANNOT imagine how much it warmed my heart, lol! After the show we hung out at the venue, chatted, took pictures and goofed off. I was wearing my Brother Firetribe t shit, to which Pekka commented with the following words; "Yeah, good looking chick but an awful shirt!" ROFL. It all continued the next evening, we just hung like old friends and I truly, once again, had a wonderful time on both nights. 

Me, Pekka and Hannes in Ruby & Fellas on January 6th.

I seriously can't tell you how happy, honored and privileged I am to have such, well, kind of bond with members of one of my favorite bands. And I just felt like I want to share my story with you guys. Thank you for reading, and take care! <3

"Just look over your shoulder, I'll be there. Always."

<3

Summer's here, and I'm feeling GREAT!

HEEEEEEELLLLLLO, ihmiset! Aivan liian pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta, mutta nyt sain lopultakin itseäni otettua niskasta kiinni ja inspiroiduttua herättämään rakkaan blogini henkiin. Mikäpä sen parempi inspiraatio kuin KESÄ, ja tietysti lähestyvät festarit ja keikat sekä aivan uusi elämä uudessa rakkaassa kotikaupungissani Tampereella!

Tosiaan, kesä on vihdoinkin täällä ja se jos mikä piristää mielialaa. Kesä on ehdottomasti vuodenajoista suosikkini, koska se on aina tarkoittanut mm. festareita, keikkoja, hyviä ystäviä, terasseilua ja lämpimiä iltoja sekä ulkona oloa. Ja älkää käsittäkö väärin, en sano etteikö ystäviä voisi nähdä muulloinkin kuin kesällä, totta kai voi, mutta kesällä se vaan on... no, erilaista! Varmaankin ymmärrätte mitä tarkoitan. Toivottavasti. Anyway, viikko sitten viikonloppuna pääsin lopultakin muuttamaan Valkeakoskelta Tampereelle, ja ette osaa kuvitellakaan kuinka paljon tämä muutos on positiivisesti vaikuttanut mielialaani. Tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani oikeasti kotona, ja että kuulun johonkin. Olenhan aina tuntenut noin tullessani Tampereelle, mutta nyt kun oikeasti asun täällä, on se tunne ihan erilainen.

Hauskaa miten yksi kaupunki voi vaikuttaa ihmisen mielialaan, haha! Mutta joo, jatketaan. Yksi toinen painava syy positiiviseen mielialaani on lähestyvä South Park-festivaali. Kyseinen festarihan järjestetään täällä Tampereella Eteläpuistossa 6.-7. kesäkuuta, ja sinne on tulossa myös meikäläisen monta suosikkibändiä; Sonata Arctica, Reckless Love, Santa Cruz ja ehkä eniten odottamani Brother Firetribe, jonka olen jo pitkään halunnut päästä näkemään livenä. Ja onhan siellä muitakin isompia bändejä mitä on siistiä päästä livenä todistamaan! Ja se, että tulen näkemään siellä paljon rakkaita ystäviäni, lämmittää mieltä todella paljon enkä millään malttaisi odottaa enää ensi viikoon! :) SEKÄ tietysti se tosiasia että noin mahtava festari järjestetään kotikaupungissani, onhan tuo nyt mahtavaa!!

Siinäpä nuo kuulumiset taisi noin pähkinänkuoressa olla, ei tässä oikeen muuta ole kuin muuttoa ja festarikauden avajaisia odotellessa. Vähän lyhyempi postaus tällä kertaa, mutta jos sitten seuraavasta koittaisi tehdä vähän pidemmän.

Eipä kai tässä muuta sitten kuin rokkia kaikille, ja mahtavaa kesää!! <3

- Hanski

"The beauty of this ride ahead, such an incredible high!"

 

"I think it's time for a little story... it's definetly Storytime!"

 

Heippa vaan pitkästä aikaa, ihmiset rakkaat! Vähän on taas tullut elettyä hiljaiseloa blogin tiimoilla, mutta nyt on uusi tietsikka vihdoinkin saatu jotenka pystyy taasen kirjoittelemaan! Ja, kuten yllä olevasta linkistä voikin jo päätellä, on tarinatuokion aika jälleen koittanut... ;) Brace yourselves!!!

 

 

Tämänkertainen tarinamme ei, toisin kuin aikaisemmat käsittelekkään keikkaa. Tai kyllä itse asiassa käsittelee, mutta hieman, no, erilaista keikkaa kuin yleensä. Koin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa livekeikan elokuvateatterissa! Kyllä, aivan oikein luit.

 

Marraskuun 28.päivä kävin pyörähtämässä Helsingin Tennispalatsissa, katsomassa Nightwishin Wacken Open Air-festareilla kuvattua keikkaa joka kuvattiin bändin uutta live-dvd:tä varten. Kyseinen tapahtuma oli ikään kuin dvd:n ensi-ilta, ja itselleni todella ainutlaatuinen tilaisuus ja kokemus, sillä en ole ikinä ollut mukana missään vastaavassa. Ja kun kuulin tapahtumasta ensi kerran, tiesin että siellä täytyisi olla paikalla, tuli mitä tuli. En saanut itselleni ketään seuraksi, joten tein (mielestäni) rohkean päätöksen lopulta lähteä yksin, koska tiesin etten voisi elää itseni kanssa jos en olisi mennyt. Uskalias matkani alkoi puoli 5 jälkeen alkuillasta, jolloin lähdin bussilla Helsinkiä kohti, juuri sopivasti pakoon alkavaa lumimyrskyä. Bussimatka meni varsin joutuisasti ja mukavasti, ja perillä Kampissa olin hieman ennen seitsemää illalla. Keikkanäytös alkaisi vasta kello 21, mutta päätin silti mennä suoraa päätä Tennispalatsille ja hengailla siellä, koska näin en varmasti ainakaan pääsisi eksymään. Tutkailin kaikessa rauhassa paikkoja, ja ehdin hetken pähkäillä missä oikea sali olisi, sitten kävin juomassa nopeasti kahvin ja menin takaisin etsimään salia, jonka sitten melko äkkiä löysinkin. Kello oli jo hieman yli 8, eli enää ei olisi tuntiakaan näytöksen alkuun. Jäin salin ovien eteen odottelemaan, ja siellä oli odottamassa jo kiitettävä määrä tovereitani, eli muita Nightwish-faneja.

Äkkiä ohitseni käveli eräs pitkä, vaaleahiuksinen mies jonka näin vain ensin takaapäin mutta tämä näytti todella tutulta, ja kun mies kääntyi tajusin sen olevan Nightwishin manageri, ja hänen perässään tuli kukapas muu kuin bändin rumpali Jukka Nevalainen. Jukan näkeminen sai aikaan sellaisen fanityttökohtauksen että meinasi olla vaikea pitää sitä ylipäätään sisälläni, mutta onnekseni sain hillittyä itseni ja huusin ja kiljuin ja hihitin sisäisesti niin ettei mitään rajaa! Katselin miten Jukka ja manageri Ewo menivät sisään saliin sulkien ovet perässään, ja hetken päästä Ewo tuli sieltä ulos, lastaten ovien viereselle pöydälle pienen pinon bändin uudella promokuvalla varustettuja postikortteja, ja tottahan kävin heti nappaamassa yhden kortin itselleni. Lopulta kello tuli yhdeksän, ovet avattiin ja pääsimme saliin, jossa Jukka, uusi laulaja Floor Jansen ja uuden dvd:n ohjaaja lausuivat muutaman sanan, sitten itse keikka alkoi.

Ja voi helkkari sentään... se keikka, se se vasta oli jotain! Oli aivan uskomatonta katsella lempibändinsä keikkaa suurelta valkokankaalta, ja toisen tai kolmannen biisin aikana aloin vaipua ikään kuin jonkinlaiseen transsiin, tuntui että minut olisi imaistu keikalle mukaan ja unohdin melkein kokonaan olevani elokuvateatterissa. Aloin ensin heiluttaa päätäni hieman hitaammin, mutta koko ajan olin enemmän ja enemmän mukana ja lopulta viskoin hiuksiani, moshasin ja heilutin nyrkkejäni niin kuin yleensä keikoilla on tapana tehdä(ainakin minulla!). En edes kertaakaan tuntenut oloani kiusalliseksi tai että ihmiset olisivat tuijottaneet kuin hullua, ja sitä paitsi, vaikka joku olisikin tuijottanut, en olisi välittänyt, en sitten alkuunkaan. Sain elää uudestaan sen mahtavan fiiliksen minkä koin kahdesti kesällä suosikkibändini keikalla, ja vain sillä oli merkitystä!

Kun keikka oli loppunut, koko sali nousi ylös huutamaan ja taputtamaan, ja käännyimme kaikki katsomaan ylimmälle penkkiriville missä istuivat Jukka, Floor sekä ohjaaja Ville Lipiäinen, ja he ottivat nöyrinä mutta iloisina suosionosoituksemme vastaan. Lähdin alas ovien luokse, ja siellä eräs todella mukava helsinkiläistyttö ja hänen poikaystävänsä tulivat juttelemaan kanssani ja aloimme vaihtaa mielipiteitä ja kommentteja keikasta. Huomasimme Jukan ja Floorin jääneen ylös faneja tapaamaan ja antamaan nimmareita ja kuvia, ja päätimme lähteä kapuamaan portaita takaisin ylös Jukan juttusille. Vaikka ujostuttikin ihan mielettömästi, uskalsin pyytää Jukkaa kanssani kuvaan ja vaihdoin jopa hänen kanssaan muutaman sanan. Täytyihän sitä lempparirumpalia myös halata, jonka jälkeen hipsimme vielä Floorin luo ja pyysin häntäkin kuvaan, johon hän suostui reippaana. Siinä on sitten mukava nainen, joskin todella pitkä! Ei häntä turhaan nimitetä Lentäväksi Hollantilaiseksi, hahah!

 

Kuvasessioiden jälkeen lähdin Tennispalatsilta uusien tuttavuuksieni kanssa, ja he pyysivät minua lähtemään jonnekkin "Nightwish-oluelle" kanssaan mutta valitettavasti en ehtinyt, sillä piti kiiruhtaa jo bussiin joten, he saattoivat minut Kamppiin linja-autoasemalle ja lähdin pikkuhiljaa kotia kohti, kellon lähestyessä jo puoltayötä. Bussissa ollessani en voinut mitään muuta kuin hymyillä, ja kelailla illan tapahtumia päässäni sekä miettiä miten käsittämättömän voikin yhtä bändiä rakastaa. Omalta osaltani ilta oli erittäin onnistunut ja ylitti villeimmät kuvitelmani, enkä kadu hetkeäkään että lähdin tuonne ja pääsin siten osaksi jotain todella ainutlaatuista ja mahtavaa.

Sanotaan näin, että sain jälleen kerran muistuksen siitä, miksi Nightwish on bändinä minulle ylitse kaikkien muiden ja pysynyt ykkössuosikkinani kaikki nämä vuodet. Ja hetket, joita tämän bändin kanssa olen saanut kokea, ovat sellaisia mitä en vaihtaisi mihinkään maailmassa. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa sivutolkulla, mutta ehkäpä tyydyn nyt lopettamaan tällä erää tähän. Sain tuosta illasta ja tuosta livekeikasta sen verran potkua ja voimia että jaksan taas vaikka kuinka kauan! Ja loppuun vielä pienen pieni biisinpätkä kuvaamaan kyseisen illan tunnelmia...

 

"Wonder, mystery, wherever my road goes
Early wake-ups in a moving home
Scent of fresh-mown grass in the morning sun
Open theme park gates waiting for

Riding the day, every day into sunset
Finding the way back home!"

 

Until next time, my dear Imagineers! ;)

"Not the ultimate sin, just the life I'm living, I'm dying to live!"

Hellloooooouuuu!!!! Pahoittelen syvästi että olen näin pahasti laiminlyönyt blogiani, mutta on ollut semmoinen elämäntilanne päällä ettei sen kirjoittelu ole ollut mahdollista. Nyt on kuitenkin aika pistää se ajan tasalle! Tiedossa on vaan sitten sangen pitkää tarinaa, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti... ;D

Oooookkkei, elikkä tässä on nyt ehtinyt tapahtua vähän kaikenlaisia asioita meikäläisen elämässä, mutta niistä muista jutuista kerron sitten toisessa postauksessa ja keskityn tässä siihen olennaisimpaan ja siihen mistä tää blogi varsinaisesti kertoo, eli KEIKOISTA!
Olen saanut nyt lyhyen ajan sisällä nauttia yhteensä kolmesta keikasta, jotka käsittivät siis Reckless Love kahdesti Valkeakoskella ja Helsingissä, sekä rähinähevin kuninkaat, Children of Bodom Tampereella. Aaaaand, here we go...!!!

Round 1: Reckless Love @OnniRokki, Valkeakoski 31.2013

All righty, tätä keikkaa olinkin odottanut tavallista enemmän sillä olin jo pitkään toivonut poikien tulevan Valkeakoskelle ja muistan seonneeni kertakaikkisesti kun kuulin heidän saapuvan OnniRokki-tapahtumaan, sitä ei aluksi edes meinannut uskoa todeksi! Ja se, mikä teki kyseisestä keikasta vielä normaalia speciaalimman, oli se että pääsin tapahtumaan töihin talkoolaiseksi, kahviteltalle nuorisopajan porukan kanssa. Olimme paikalla reippaina jo klo 12 aikaan päivällä, ja odottelimme ikään kuin toimintaohjeita, ja noin tuntia sen jälkeen Reckless Loven keikkabussi jo kurvasikin paikalle. Ihailtiin siinä ohjaajamme kanssa hieman kauempaa ja fanityttöiltiin, ja hetken päästä moikkailin ohi kävelevää Jallea ja myöhemmin myös muita jätkiä. Aloimme pistää kahvitelttaa pystyyn, ja kaikki saatiinkiin hyvissä ajoin valmiiksi kun klo 15 oli aika avata ovet, ja ihmisiä alkoi valua tapahtumaan. Paikalle saapui myös useampi hyvä ystäväni. 

Itse Reckless Loven keikka alkoi noin klo 17, ja sain ihan luvallisesti lähteä kahviteltalta katsomaan. Liityin ystävieni seuraan eturiviin, ja pojat polkaisivat keikan käyntiin uudella So Happy I Could Die-biisillään. Keikkaa edeltävänä ilmestyneeltä Spirit-levyltään bändi soitti muutamankin biisin, mutta itselle mieleenpainuvin niistä oli ehdottomasti "Runaway Love". Vanhojakin suosikkeja settilistaan mahtui, esimerkiksi "Beautiful Bomb", "Hot", "Animal Attraction" sekä "Back To Paradise" ja tuo perinteisesti viimeisenä kuultu "One More Time". 

Kun keikka sitten loppui, fiilis oli jälleen kerran aivan käsittämätön. Jo pelkästään se, että pojat olivat omassa kotikaupungissani, teki siitä kerrassaan uskomattoman huikean ja mahtavan, ja se että sain kokea millaista on olla keikalla töissä talkoolaisena. Päivä oli aivan käsittämättömän upea kaiken kaikkiaan, ja se huipentui vielä siihen että päästiin poikien jutulle ja sain heidän kanssaan kuvat, lisäksi sain talkoopassiini kaikkien nimmarit. Long story short, hieno päivä, hieno keikka, ei voi muuta sanoa! KIITOS, Reckless Love!!!!

Round 2: Children Of Bodom @Pakkahuone, Tampere 20.9.2013

Seuraavana olikin vuorossa astetta kovempi, nimittäin Children Of Bodomin keikka Tampereen Pakkahuoneella. Tätäkin keikkaa oli ehditty odottaa hyvä tovi, ja tuntui että edellisestä, Sauna Open Airin keikasta oli kulunut jo ikuisuus. Saavuimme ystävieni kanssa Pakkahuoneelle hieman reilu tuntia ennen ovien aukeamista, joten emme joutuneet kovin kauan odottelemaan, ja kun ovet sitten avattiin jätimme takit narikkaan ja painuimme anniskelualueen puolelle eturiviin. Huomiomme kiinnitti ensimmäisenä se, että sallitulla puolella oli varmaankin valehtelematta puolet enemmän väkeä kuin anniskelupuolella vaikka kuvittelimme asian olevan aivan päinvastoin. Lämppäreitä oli kaksi, Lost Society- ja For The Imperium-nimiset bändit, joista täytyy valitettavasti myöntää ettei kumpikaan iskenyt sitten pätkääkään. Honestly, eivät olisi voineet Bodomeille huonompia lämppäreitä keksiä! Molemmilla bändeillä kaikki biisit kuulostivat aivan täsmälleen samalta, ja muutenkin musiikki ei iskenyt sitten ollenkaan. No, lopulta pitkä ja piinaava odotus päättyi ja COB aloitti keikkansa puoli 10 aikoihin. Keikka lähti käyntiin uuden levyn loistavalla Transference-kipaleella, ja keikan aikana kuultiin muutama muukin uutta biisiä mitkä toimivat jo Sauna Open Airissa perin mainiosti livenä. Vanhojakin biisejä kuultiin, vaikkakin yksi suosikkini, "Everytime I Die" oli jätetty settlilistasta pois. Muuten illan setissä ei ollut kerta kaikkiaan mitään valittamista!

Keikalla riitti menoa ja meininkiä, mutta mukaan mahtui myös muutama idiootti joka yritti muunmuassa meikäläisen paikan viedä ja tuuppi kyynerpäällään jatkuvasti kyynerpäätäni ja kainaloani. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa ja viedä fiilistäni, eikä kyseinen itsekäs paskiainen onnistunut paikkaani valtaamaan. Osaan minäkin pintani pitää, HA! 

Jälleen kerran koitimme keikan jälkeen napata kiinni rumpukapuloita ja plekuja, ja liippasikin todella läheltä ettei yksi meistä saanutkin Raatikaisen Jaskan heittämää kapulaa mutta valitettavasti onni ei, taaskaan meitä suosinut. Kuitenkin keikasta jäi aivan uskomattoman hyvä fiilis, kyllähän Bodomit vetivät vaan taas aivan huikean keikan eivätkä todellakaan jättäneet yleisöä kylmäksi!

"We're the Hate Crew, we stand and we won't FALL!"

Round 3: Reckless Love @Tavastia, Helsinki 21.9.2013

Bodomin keikasta seuraavana päivänä palattiinkin sitten taas holtittomiin tunnelmiin, kun suuntasin Reckless Loven keikalle Helsingin Tavastialle. Kyseessä oli uuden Spirit-levyn levynjulkkarikeikka, ja suuntasin ystäväni kanssa Tampereelta kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä noin kolmen jälkeen iltapäivällä. Perille Stadiin pääsimme joskus hieman ennen kuutta illalla, eli taas oli saanut bussissa istua ihan tarpeeksi. Ja ihan ettei reissusta tulisi vaan liian helppo, onnistuimme ystävämme kanssa eksymään etsiessämme Tavastiaa. Haahuilimme jossakin Foorumi-kauppakeskuksen takana olevilla kujilla, kunnes älysimme että Tavastiahan onkin aivan melkein Kampin vieressä. Löydettyämme keikkapaikan pienen sähläämisen jälkeen, kävimme hakemassa Kampin R-kioskilta hieman evästä ja kahvia ja menimme takaisin, ja siellä sitten istuskelimme toista tuntia ennen kuin ystävämme tulivat paikalle ja ovet avattiin. 

Ehdimme Tavastialla hetken hengailla ja vaihdella kuulumisia, join itse yhden lonkeron ja aika vierähti melko nopeasti, ja sitten tulikin jo aika siirtyä lavan luo, ja keikka pääsisi alkamaan. Tällä kertaa pojat soittivat hieman enemmän uuden levynsä biisejä, pari niistä ihka ensimmäistä kertaa. Itselleni positiivisena yllätyksenä tuli "I Love Heavy Metal"-biisi, joka on yksi henkilökohtaisia suosikkejani uudelta levyltä. 

Vanhojakin biisejä kuultiin jälleen kerran, mutta koska ne olivat pääasiassa samoja kuin aiemmin postauksessa mainitut, taidan jättää sen siihen. Keikka päättyi jälleen "One More Time"-rallatukseen, ja olin tällä kertaa aivan vähällä saada Hessun kapulan, mutta taas kerran joku muu ehti napata sen. Keikan jälkeen itselleni iski aivan järkyttävän huono olo, päässäni alkoi heittää ja tuntui etteivät jalat kanna, ja jouduin menemään kyykkyyn lavan eteen etten olisi kuukahtanut. Ystäväni huomasivat sen ja auttoivat minua, he veivät minut pois lavan luota klubin puolelle ja kävi ilmi että kärsin pahasta nestehukasta. He hakivat vettä ja pitivät huolen myöskin verensokereistani, antaen minulle suklaata ja hetken kuluttua oloni alkoikin jo kohentua. Olen heille todella kiitollinen tästä huolenpidostaan, ja en voisi olla onnekkaampi omistaessani tuollaisia ystäviä! <3 Pepen ja Hessun kanssa ehdimme vaihtaa muutaman sanan ja otin poikien kanssa kuvat. Lopulta lähdimme tyttöjen kanssa Kamppiin ja hyppäsimme bussiin kotia kohti, väsyneinä mutta onnellisina. Taas kerran keikka oli aivan mieletön, ei voi muuta sanoa!!! RAWK!!!!!

- H -

"We Are Aiming HIGH!"

Drääädädäädädää. Ei oo tullu tänne ikuisuuksiin kirjoteltua, pahoitteluni! Mutta oli tuo läppäri huollossa enkä päässy keikkakuviini käsiksi, siitä johtuu tämä pieni hiljaiselo. Tässähän on taas ehtinyt toki tapahtua vaikka mitä... ;)

Ihan ensiksi, olen rakastunut. Totaalisesti, korviani myöten. Ja tämä uusi rakkauteni on nimeltään Santa Cruz, kertakaikkisen ilmiömäisen loistava rokkipoppoo Helsingistä. Olen viimeisten kahden viikon aikana päässyt tätä hurmurinelikkoa kolmesti todistamaan livenä, ja täytyy sanoa, pitkään aikaan en ole mistään bändistä ollut näin vakuuttunut, josko hitto soikoon ikinä! Nämä pojat ovat varastaneet sydämeni ja tehneet lähtemättömän vaikutuksen, mutta jätetään tuo hehkutus nyt vielä toistaseksi tuonnemmaksi, ja kerrotaan noista kolmesta keikasta joille onnekkaasti pääsin.

Round 1: Jack The Rooster, Tampere 18.7.2013

Ensimmäinen Santa Cruz-keikkani oli siis Tampereella, tuossa ah niin mainiossa Jack The Roosterissa. Tulin pääkallopaikalle illansuussa ja ystäväni olivat jo hetken siellä olleet. Aika kului kuulumisten vaihtamisien ja hillityn alkoholin nauttimisen merkeissä(kyllä, todellakin hillityn uskokaa tai älkää), ja vähitellen bändikin lipui sitten paikalle. Seurasimme miten he virittelivät kamojaan ja aloimme pikkuhiljaa vallata ystävieni kanssa eturiviä. Onnistuimme siinä muuten todella menestyksekkäästi, HA! Eturivi oli meidän, naturally! Lopulta odotus palkittiin ja keikka alkoi, ja ensivaikutelma oli todella lupaava. Jo ensimmäisen biisin aikana hypin ja riehuin muiden joukossa ja bändi tempaisi täysin mukaansa, en ole varmaan koskaan kokenut vastaavaa! 

Kun keikka sitten loppui, fiilikset olivat kerrassaan sanoinkuvaamattomat, energiat oli kohtuullisen lopussa kaikesta siitä riehumisesta ja pomppimisesta ja jammailusta ja ties mistä, mutta silti olo oli aivan loistava, juuri niinkuin keikkojen jälkeen kuuluukin. Istuin hetkeksi vetämään henkeä, ja sen jälkeen menin hakemaan juotavaa, ja loppuyö menikin Roosterissa istuessa sekä ystävien kanssa keikkafiilisten jakamisesta. Törmäsimpä sen verran myös bändiläisiin että sain napattua kuvan kitaristin, basistin ja rumpalin kanssa, ja lopulta lähdin baarista linja-autoasemalle ja kotiin päin, väsyneenä mutta onnellisena. 

Round 2: Suistoklubi, Hämeenlinna 19.7.2013

Noniin, tälle keikallehan itse ei ollut tarkoitukseni ollenkaan lähteä, mutta kuinka ollakkaan, Roosterissa tapasin ihmisen joka sai meikäläisen ylipuhuttua. Siihen ei loppujen lopuksi paljoa tarvittu, vaikka olinkin aluksi tiukasti sillä linjalla etten lähde, mutta, kuinka ollakkaan, ilta kun kului vähän eteen päin niin se mieli muuttui kummasti, eikä nyt näin jälkeenpäin kaduta kyllä yhtään. Ja ilmaisen kyydin kun sai, niin mikä ettei! Tämä toinen, Roosteria seuraava keikkahan sijoittui siis Hämptön Cityyn eli Hämeenlinnaan, Suistoklubille Wanajafestivalien jatkoille. Hyppäsin kuskini kyytiin hiukan ennen puolta yhdeksää illalla, ja huristimme tukat putkella Hämeenlinnaan. Pienen seikkailemisen ja venkslaamisen jälkeen löysimme Verkatehtaalla sijaitsevan klubin, tapasimme ystävämme ja miehitimme jälleen eturivin. Aika kului taas jutellessa ja nauraessa, sekä muutaman juoman ottaessa ja hiukan myöhemmin pari muutakin ystävääni tulivat vielä paikalle. Jälleen ilta polkaistiin lopulta käyntiin kun pojat aloittivat keikkansa, ja meininki oli aivan yhtä mukaansatempaavan kreisiä ja rokkaavaa kuin edellisiltanakin. Eivät jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, kaukana siitä! 

Fiilis keikan jälkeen oli taas aivan huikea, aivan kuten oli jo osannut odottaakkin. Ei poikennut juuri ollenkaan Roosterin keikan jälkimainingeista, en voi sanoin kuvailla. Tuo bändi osaa kyllä erittäin loistavasti tartuttaa hilpeän rock-energiansa yleisöön. Mainittakoon myös, että sain tältä keikasta myöskin ensimmäisen kunnollisen keikkasaaliini, nimittäin settilistan jonka kohteliaasti pyysin rumpali Tapsalta, sekä kitaristi Joonaksen plekun, jonka ystäväni ihanasti kurotti ja nappasi mikkitelineestä, kiitokset hänelle! Ja pojat vielä kaikki signeerasivat settilistani joten se oli oikein jees saalis. Nappasin tällä kertaa myös kuvan laulaja Artun kanssa, sekä pari Joonaksen ja Tapsan kanssa. Lopulta lähdimme taas kuskini kanssa huristamaan kotiin päin, oli onnistunut reissu ja onnellinen olen että läksin!

Round 3: Kukkaisrock, Tampere 26.7.2013

Kolmas keikka vei jälleen Tampereelle, viikko Hämeenlinnan keikasta. Santa Cruz oli siis soittamassa Kukkaisrockissa, mikä avaisi Tampereen Kukkaisviikot. Saavuin Keskustorille jossa keikka siis olisi, jo joskus 11 aikaan aamulla ja siellä meidän ystäviemme kanssa oli tarkoitus odotella koko päivä. Oli todella kuuma päivä, vettä kului pullotolkulla, ja tietysti kävin itse nauttimassa muutaman alkomaholijuoman terassilla. Jaoimme ystävieni kanssa vahtivuoroja niin että muutama jäi vahtimaan tavaroita jos joku lähti käymään jossain. Syöminen jäi omalta osaltani vähän vähiin, ja sain kokea sen myöhemmin valitettavasti nahoissani. Jossain kohtaa auringon porotus kävi niin sietämättömäksi, että jouduin itse lähtemään lavan edestä hetkeksi ja menemään katveeseen, puun varjoon. Oltuani hetken varjossa luulin jo voivani paremmin ja menin takaisin ystävieni luo, mutta hetken päästä tuo huono olo palasi, entistä pahempana ja jouduin lähtemään hieman pidemmäksi aikaa varjoon. Näin siinä varjossa istuessani kuinka Santa Cruzin jäsenet hiippailivat lavan lähellä, mutta voimani olivat liian lopussa. Niimpä heittäydyin selälleni nurmikolle ja olisin varmaan nukahtanut, ellei yksi ystäväni olisi soittanut ja ihmetellyt mihin hävisin. Päätin siis terästäytyä, ja palasin taas lavan luo, vaikka oloni oli edelleen heikonlainen. 

Kesti vielä hetki ennen kuin Santa Cruz aloittaisi keikkansa, ja aloin pelätä miten jaksaisin siihen asti. Kuitenkin, kun pojat alkoivat soundcheckinsä, ja kun heidät näki, niin jotenkin sitä osasi ignoorata sen huonon olonsa ja alkaa fiilistellä ja odotella toden teolla keikkaa. Lavan eteen alkoi kerääntyä porukkaa jo hyvissä määrin, joten olin onnellinen etten ollut jäänyt sinne puun alle, muuten olisin menettänyt varmasti paikkani. Pojat saivat soundcheckin tehtyä, ja häipyivät vielä hetkeksi backstagelle, mutta sitten meidän koko päivän kestänyt, tuskaisa ja kuuma odotuksemme palkittiin. Kun keikka alkoi, unohdin saman tien että mitään huonoa oloa oli koskaan ollutkaan, vaikka ei se silti ollut täysin hävinnyt ja huomasin sen siitä, etten ihan niin railakkaasti ja holtittomasti jaksanut riehua ja hyppiä kuin aiemmilla keikoilla edellisviikolla. Silti nautin keikasta täysin rinnoin, ja kaikki se tuska, paistumista ja lievää auringonpistosta myöten oli sen arvoista! Keikan loputtua jouduin lähtemään kokonaan eturivistä, mutta onnekseni törmäsin hiukan myöhemmin Arttuun, ja nappasin tämän kanssa kuvan sekä jutustelin hetken. Kokonaisuudessaan päivä oli aivan mahtava, vaikka siihen vastoinkäymisiä mahtuikin, mutta olen onnellinen että pääsin näkemään sellaisia ystäviä joita en pitkään aikaan ole nähnyt. Kiitos kaikille teille jotka teitte päivästä aivan ikimuistoisen! <3

Olen myöskin erittäin onnellinen siitä, että olen löytänyt jälleen uuden bändin mitä rakastaa ja minkä keikoilla käydä, Santa Cruz on tullut todellakin jäädäkseen ja nää jätkät tulee pääseen vielä helvetin pitkälle!!! Kiitos, pojat, että olette tulleet ilostuttamaan elämääni. <3 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini. Rock n' Roll!!!

Tunnelmia Roosterin keikan jälkeen;)

Artun kanssa Kukkaisrockeilemassa :)

Akustista keikkaa ja silkkaa TUSKAA

Heeeellou!! Viikko on jo puolessa välissä, ja viikonloppuunhan mahtui taas jos jonkinlaisia keikkoja mutta laiska ihminen kun olen, kerron teille niistä vasta nyt. HA!

Tosiaan, viikonloppuna pääsin ihan kahdelle keikalle, mikä on jokseenkin luksusta meikäläiselle. Ensimmäinen oli perjantaina Reckless Love akustisesti Turussa, ja toinen oli sitten sunnuntaina, kun suurin suosikkini Nightwish esiintyi Tuska Open Air-festareilla Helsingissä. Kummatkin keikat olivat omalla tavallaan kerrassaan mahtavia ja ainutlaatuisia, ja mainittakoon vielä etten ole kovinkaan montaa akustista keikkaa päässyt todistamaan, itse asiassa yhden olen aikaisemmin nähnyt ja sekin oli sattumoisin Reckless Loven keikka.

Perjantai 28.6.2013: Reckless Love @Turku Acoustic, Turku

"Enough chit chat, let's do this." Asiaan siis, lähdin perjantaina alkuillasta kahden ystäväni kanssa kohti Turkua, jonne saavuimme muistaakseni joskus 8-9 aikaan. Etsimme parkkipaikan ja kävelimme pienen matkan keikkapaikalle, jossa sitten tapasimme jälleen hyviä ystäviämme ja aloimme jutella ja vaihtaa kuulumisia, sekä odottaa keikkaa. Sehän alkoi sitten hieman ennen yhtätoista, pojat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi lavalle ja koko nelikko oli mitä hilpeimmällä tuulella. He heittivät koko ajan vitsiä ja naurattivat yleisöä(vaikkakin joukossa saattoi olla muutama ketkä eivät välttämättä poikien huumoria ymmärtäneet...), he myöskin soittivat akustisia versioita hittibiiseistään kuten "Hot", "Night On Fire" ja "Back To Paradise". Keikka jatkui melkeimpä johonkin puoleenyöhön, jonka jälkeen Olli totesi ystävällisesti mikkiin "Kyllä me kohta tullaan jakaan nimmareita!" Ja tästäkin ihmiset innostuivat.
Lavan eteen muodostui silmänräpäyksessä epämääräinen tungos jonka oli tarkoitus esittää jonoa, ja ajattelin hiljaa itsekseni että mitähän tästä tulee. Kyllä kaikki halukkaat kuitenkin saivat kuin saivatkin nimmarit ja kuvat, ja jäipä pojilla vielä aikaa meillekkin vaikka jättäydyimmekin vähän niinkuin viimeisten joukkoon(tosin emme sitten kuitenkaan olleet viimeisiä, koska ihmisiä ilmestyi aina vain lisää ja lisää pyytelemään kuvia yms.).
Sain pitkästä aikaa kunnon kuvan Ollin kanssa, edellisestä olikin jo aikaa ja aiemmat kuvat ovat pääasiassa sellaisia nopeasti otettuja, mutta nyt saimme otettua kunnon yhtärin. Ja tottakai Hessun kanssa piti taas kuva ottaa, sehän nyt on jo itsestään selvä! Sitten sain vielä sellaisenkin kuvan missä on itseni lisäksi kaikki pojat, ja siitä olen erittäin onnellinen. Hetkeksi jäimme vielä poikien jutulle, jonka jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti. Jälleen kerran oli onnistunut reissu ja keikka, kyllä holtittomat pojat vaan osaa!

Sunnuntai 30.6.2013: Nightwish @Tuska Open Air, Helsinki

Noniin, tästä(kään) päivästä ei ole kuin pelkkää kehuttavaa! Aamulla suuntasin bussilla kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä, ja sinne päästyäni noin puoli 1 aikaan menin rautatieasemalle jossa tapasin sitten ystäväni ja tämän poikaystävän, sitten otimmekin bussin kohti Suvilahtea. Päästyämme pääkallopaikalle odottelimme hieman reilu puoli tuntia, sitten kello olikin jo 2 ja festareiden portit avattiin. Kävimme ostamassa hieman juotavaa ja syötävää, sitten menimme heti istuskelemaan EMP-teltan nurkille jossa Nightwish jakaisi nimmareita.

Jonotimme nimmareita toista tuntia, ja niiden parin tunnin aikana ehti jo tapahtua vaikka mitä. Olin jälleen ottanut Imagianerum-lumiukkoni mukaan tarkoituksena ottaa siihen bändin nimmarit, ja tällä kertaa lumiukko herättikin varsin paljon mielenkiintoa! Nimittäin kun siinä istuimme ja juttelimme ja pitelin ukkoa sylissäni, luoksemme tuli muuan ulkomaalaisnainen jolla oli ammattilaiskamera, ja hän kysyi saisiko ottaa meistä kolmesta kuvan lumiukkoni kanssa. Olimme kaikki todella otettuja, ja suostuimme tietysti. Mutta odottakaas kun tulisi aika esitellä maskottimme itse bändille! Lopulta kauan odotettu hetki koitti, bändin jäsenet astelivat nimmaripöydän taakse ja heti kun näin heidät, pulssini kohosi saman tien korkeuksiin, jalat ja kädet tärisivät ja hyvä ettei tuskanhikikin virrannut. En ole varmaan ikinä eläissäni kokenut sellaista jännitystä kuin siinä jonottaessamme, ja se, että olimme ihan ensimmäisten joukossakin vielä, teki jännityksestä entistä pahempaa. Ensimmäisenä nimmareita kirjoittamassa oli Tuomas, idoleistani suurin. Kun oma vuoroni tuli, nostin hyvin tärisevin käsin lumiukon esiin, ja koko bändin reaktio oli kertakaikkisen ihana, kaikki ihastuivat lumiukkooni ja Tuomaksen reaktio jäi varmasti kaikkein parhaiten mieleen, hän totesi hyvin otettuna ja riemastuneena "Oho, wau!" ja kysyi olinko itse lumiukon tehnyt. Sain juuri ja juuri vastattua, sitten lumiukko kiersi muutkin bändiläiset jotka vuorollaan ihastelivat sitä ja kirjoittivat nimmarinsa siihen. Otin kaikista bändin jäsenistä kuvat lumiukon kanssa, ja nämä tuntuivat todella pitävän siitä. Halasin myös kitaristi Emppua, mutta ihmettelen kyllä näin jälkeenpäin miten uskalsin tehdä sen, tosin olen kyllä erittäin onnellinen että uskalsin, ja Emppu oli niin herttainen että suostui halaukseen kun hyvin ujosti ja kainosti pyysin. Kaikki olivat aivan käsittämättömän ihania ihmisiä, enkä voi vieläkään käsittää että olen saanut kunnian ja etuoikeuden tavata lempibändini.

 (Tuomas, Emppu ja lumiukko<3 huomatkaa ilmeet!!!)

(Siinä se nyt, nimmaroitu ukko!<3)

Kun nimmarisessiosta oli selvitty, sekä pahimmista hepulointikohtauksista ja hengitys oli saatu normalisoitua, kävimme syömässä ja pyörimme hetken aikaa kojuissa, ostin itse muunmuassa Tuska Open Air 2013-tpaidan. Lopulta, kello löi 7, ja Nightwish aloitti settinsä Tuskan päälavalla. Settilista ei juuri poikennut Sauna Openista, paitsi että siihen oli tullut lisäyksenä "Ever Dream"-biisi, joka sekin toimi Floorin vetämänä todella, todella hyvin. Floor oli jälleen kerran aivan ilmiömäinen, ja voisin ehkä jopa väittää että Tuska Openin veto olisi parhaita näkemiäni Nightwish-keikkoja ikinä. No foolin'. Voisin jatkaa tämän bändin ylistämistä vaikka maailman tappiin asti mutta ehkäpä jätän tämän nyt tähän, ennen kuin kyllästytte. Mutta sen sanon vielä, että Nightwish on ykkösbändini, on aina ollut, tulee aina olemaan. Pitkälle sitä ollaan tultu, KIITOS NIGHTWISH! <3 Ps: Sain viimeisen biisin ilotulitusten aikana pyroa silmääni, mutta sehän ei menoa haitannut!