"We Are Aiming HIGH!"

Drääädädäädädää. Ei oo tullu tänne ikuisuuksiin kirjoteltua, pahoitteluni! Mutta oli tuo läppäri huollossa enkä päässy keikkakuviini käsiksi, siitä johtuu tämä pieni hiljaiselo. Tässähän on taas ehtinyt toki tapahtua vaikka mitä... ;)

Ihan ensiksi, olen rakastunut. Totaalisesti, korviani myöten. Ja tämä uusi rakkauteni on nimeltään Santa Cruz, kertakaikkisen ilmiömäisen loistava rokkipoppoo Helsingistä. Olen viimeisten kahden viikon aikana päässyt tätä hurmurinelikkoa kolmesti todistamaan livenä, ja täytyy sanoa, pitkään aikaan en ole mistään bändistä ollut näin vakuuttunut, josko hitto soikoon ikinä! Nämä pojat ovat varastaneet sydämeni ja tehneet lähtemättömän vaikutuksen, mutta jätetään tuo hehkutus nyt vielä toistaseksi tuonnemmaksi, ja kerrotaan noista kolmesta keikasta joille onnekkaasti pääsin.

Round 1: Jack The Rooster, Tampere 18.7.2013

Ensimmäinen Santa Cruz-keikkani oli siis Tampereella, tuossa ah niin mainiossa Jack The Roosterissa. Tulin pääkallopaikalle illansuussa ja ystäväni olivat jo hetken siellä olleet. Aika kului kuulumisten vaihtamisien ja hillityn alkoholin nauttimisen merkeissä(kyllä, todellakin hillityn uskokaa tai älkää), ja vähitellen bändikin lipui sitten paikalle. Seurasimme miten he virittelivät kamojaan ja aloimme pikkuhiljaa vallata ystävieni kanssa eturiviä. Onnistuimme siinä muuten todella menestyksekkäästi, HA! Eturivi oli meidän, naturally! Lopulta odotus palkittiin ja keikka alkoi, ja ensivaikutelma oli todella lupaava. Jo ensimmäisen biisin aikana hypin ja riehuin muiden joukossa ja bändi tempaisi täysin mukaansa, en ole varmaan koskaan kokenut vastaavaa! 

Kun keikka sitten loppui, fiilikset olivat kerrassaan sanoinkuvaamattomat, energiat oli kohtuullisen lopussa kaikesta siitä riehumisesta ja pomppimisesta ja jammailusta ja ties mistä, mutta silti olo oli aivan loistava, juuri niinkuin keikkojen jälkeen kuuluukin. Istuin hetkeksi vetämään henkeä, ja sen jälkeen menin hakemaan juotavaa, ja loppuyö menikin Roosterissa istuessa sekä ystävien kanssa keikkafiilisten jakamisesta. Törmäsimpä sen verran myös bändiläisiin että sain napattua kuvan kitaristin, basistin ja rumpalin kanssa, ja lopulta lähdin baarista linja-autoasemalle ja kotiin päin, väsyneenä mutta onnellisena. 

Round 2: Suistoklubi, Hämeenlinna 19.7.2013

Noniin, tälle keikallehan itse ei ollut tarkoitukseni ollenkaan lähteä, mutta kuinka ollakkaan, Roosterissa tapasin ihmisen joka sai meikäläisen ylipuhuttua. Siihen ei loppujen lopuksi paljoa tarvittu, vaikka olinkin aluksi tiukasti sillä linjalla etten lähde, mutta, kuinka ollakkaan, ilta kun kului vähän eteen päin niin se mieli muuttui kummasti, eikä nyt näin jälkeenpäin kaduta kyllä yhtään. Ja ilmaisen kyydin kun sai, niin mikä ettei! Tämä toinen, Roosteria seuraava keikkahan sijoittui siis Hämptön Cityyn eli Hämeenlinnaan, Suistoklubille Wanajafestivalien jatkoille. Hyppäsin kuskini kyytiin hiukan ennen puolta yhdeksää illalla, ja huristimme tukat putkella Hämeenlinnaan. Pienen seikkailemisen ja venkslaamisen jälkeen löysimme Verkatehtaalla sijaitsevan klubin, tapasimme ystävämme ja miehitimme jälleen eturivin. Aika kului taas jutellessa ja nauraessa, sekä muutaman juoman ottaessa ja hiukan myöhemmin pari muutakin ystävääni tulivat vielä paikalle. Jälleen ilta polkaistiin lopulta käyntiin kun pojat aloittivat keikkansa, ja meininki oli aivan yhtä mukaansatempaavan kreisiä ja rokkaavaa kuin edellisiltanakin. Eivät jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, kaukana siitä! 

Fiilis keikan jälkeen oli taas aivan huikea, aivan kuten oli jo osannut odottaakkin. Ei poikennut juuri ollenkaan Roosterin keikan jälkimainingeista, en voi sanoin kuvailla. Tuo bändi osaa kyllä erittäin loistavasti tartuttaa hilpeän rock-energiansa yleisöön. Mainittakoon myös, että sain tältä keikasta myöskin ensimmäisen kunnollisen keikkasaaliini, nimittäin settilistan jonka kohteliaasti pyysin rumpali Tapsalta, sekä kitaristi Joonaksen plekun, jonka ystäväni ihanasti kurotti ja nappasi mikkitelineestä, kiitokset hänelle! Ja pojat vielä kaikki signeerasivat settilistani joten se oli oikein jees saalis. Nappasin tällä kertaa myös kuvan laulaja Artun kanssa, sekä pari Joonaksen ja Tapsan kanssa. Lopulta lähdimme taas kuskini kanssa huristamaan kotiin päin, oli onnistunut reissu ja onnellinen olen että läksin!

Round 3: Kukkaisrock, Tampere 26.7.2013

Kolmas keikka vei jälleen Tampereelle, viikko Hämeenlinnan keikasta. Santa Cruz oli siis soittamassa Kukkaisrockissa, mikä avaisi Tampereen Kukkaisviikot. Saavuin Keskustorille jossa keikka siis olisi, jo joskus 11 aikaan aamulla ja siellä meidän ystäviemme kanssa oli tarkoitus odotella koko päivä. Oli todella kuuma päivä, vettä kului pullotolkulla, ja tietysti kävin itse nauttimassa muutaman alkomaholijuoman terassilla. Jaoimme ystävieni kanssa vahtivuoroja niin että muutama jäi vahtimaan tavaroita jos joku lähti käymään jossain. Syöminen jäi omalta osaltani vähän vähiin, ja sain kokea sen myöhemmin valitettavasti nahoissani. Jossain kohtaa auringon porotus kävi niin sietämättömäksi, että jouduin itse lähtemään lavan edestä hetkeksi ja menemään katveeseen, puun varjoon. Oltuani hetken varjossa luulin jo voivani paremmin ja menin takaisin ystävieni luo, mutta hetken päästä tuo huono olo palasi, entistä pahempana ja jouduin lähtemään hieman pidemmäksi aikaa varjoon. Näin siinä varjossa istuessani kuinka Santa Cruzin jäsenet hiippailivat lavan lähellä, mutta voimani olivat liian lopussa. Niimpä heittäydyin selälleni nurmikolle ja olisin varmaan nukahtanut, ellei yksi ystäväni olisi soittanut ja ihmetellyt mihin hävisin. Päätin siis terästäytyä, ja palasin taas lavan luo, vaikka oloni oli edelleen heikonlainen. 

Kesti vielä hetki ennen kuin Santa Cruz aloittaisi keikkansa, ja aloin pelätä miten jaksaisin siihen asti. Kuitenkin, kun pojat alkoivat soundcheckinsä, ja kun heidät näki, niin jotenkin sitä osasi ignoorata sen huonon olonsa ja alkaa fiilistellä ja odotella toden teolla keikkaa. Lavan eteen alkoi kerääntyä porukkaa jo hyvissä määrin, joten olin onnellinen etten ollut jäänyt sinne puun alle, muuten olisin menettänyt varmasti paikkani. Pojat saivat soundcheckin tehtyä, ja häipyivät vielä hetkeksi backstagelle, mutta sitten meidän koko päivän kestänyt, tuskaisa ja kuuma odotuksemme palkittiin. Kun keikka alkoi, unohdin saman tien että mitään huonoa oloa oli koskaan ollutkaan, vaikka ei se silti ollut täysin hävinnyt ja huomasin sen siitä, etten ihan niin railakkaasti ja holtittomasti jaksanut riehua ja hyppiä kuin aiemmilla keikoilla edellisviikolla. Silti nautin keikasta täysin rinnoin, ja kaikki se tuska, paistumista ja lievää auringonpistosta myöten oli sen arvoista! Keikan loputtua jouduin lähtemään kokonaan eturivistä, mutta onnekseni törmäsin hiukan myöhemmin Arttuun, ja nappasin tämän kanssa kuvan sekä jutustelin hetken. Kokonaisuudessaan päivä oli aivan mahtava, vaikka siihen vastoinkäymisiä mahtuikin, mutta olen onnellinen että pääsin näkemään sellaisia ystäviä joita en pitkään aikaan ole nähnyt. Kiitos kaikille teille jotka teitte päivästä aivan ikimuistoisen! <3

Olen myöskin erittäin onnellinen siitä, että olen löytänyt jälleen uuden bändin mitä rakastaa ja minkä keikoilla käydä, Santa Cruz on tullut todellakin jäädäkseen ja nää jätkät tulee pääseen vielä helvetin pitkälle!!! Kiitos, pojat, että olette tulleet ilostuttamaan elämääni. <3 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini. Rock n' Roll!!!

Tunnelmia Roosterin keikan jälkeen;)

Artun kanssa Kukkaisrockeilemassa :)

Akustista keikkaa ja silkkaa TUSKAA

Heeeellou!! Viikko on jo puolessa välissä, ja viikonloppuunhan mahtui taas jos jonkinlaisia keikkoja mutta laiska ihminen kun olen, kerron teille niistä vasta nyt. HA!

Tosiaan, viikonloppuna pääsin ihan kahdelle keikalle, mikä on jokseenkin luksusta meikäläiselle. Ensimmäinen oli perjantaina Reckless Love akustisesti Turussa, ja toinen oli sitten sunnuntaina, kun suurin suosikkini Nightwish esiintyi Tuska Open Air-festareilla Helsingissä. Kummatkin keikat olivat omalla tavallaan kerrassaan mahtavia ja ainutlaatuisia, ja mainittakoon vielä etten ole kovinkaan montaa akustista keikkaa päässyt todistamaan, itse asiassa yhden olen aikaisemmin nähnyt ja sekin oli sattumoisin Reckless Loven keikka.

Perjantai 28.6.2013: Reckless Love @Turku Acoustic, Turku

"Enough chit chat, let's do this." Asiaan siis, lähdin perjantaina alkuillasta kahden ystäväni kanssa kohti Turkua, jonne saavuimme muistaakseni joskus 8-9 aikaan. Etsimme parkkipaikan ja kävelimme pienen matkan keikkapaikalle, jossa sitten tapasimme jälleen hyviä ystäviämme ja aloimme jutella ja vaihtaa kuulumisia, sekä odottaa keikkaa. Sehän alkoi sitten hieman ennen yhtätoista, pojat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi lavalle ja koko nelikko oli mitä hilpeimmällä tuulella. He heittivät koko ajan vitsiä ja naurattivat yleisöä(vaikkakin joukossa saattoi olla muutama ketkä eivät välttämättä poikien huumoria ymmärtäneet...), he myöskin soittivat akustisia versioita hittibiiseistään kuten "Hot", "Night On Fire" ja "Back To Paradise". Keikka jatkui melkeimpä johonkin puoleenyöhön, jonka jälkeen Olli totesi ystävällisesti mikkiin "Kyllä me kohta tullaan jakaan nimmareita!" Ja tästäkin ihmiset innostuivat.
Lavan eteen muodostui silmänräpäyksessä epämääräinen tungos jonka oli tarkoitus esittää jonoa, ja ajattelin hiljaa itsekseni että mitähän tästä tulee. Kyllä kaikki halukkaat kuitenkin saivat kuin saivatkin nimmarit ja kuvat, ja jäipä pojilla vielä aikaa meillekkin vaikka jättäydyimmekin vähän niinkuin viimeisten joukkoon(tosin emme sitten kuitenkaan olleet viimeisiä, koska ihmisiä ilmestyi aina vain lisää ja lisää pyytelemään kuvia yms.).
Sain pitkästä aikaa kunnon kuvan Ollin kanssa, edellisestä olikin jo aikaa ja aiemmat kuvat ovat pääasiassa sellaisia nopeasti otettuja, mutta nyt saimme otettua kunnon yhtärin. Ja tottakai Hessun kanssa piti taas kuva ottaa, sehän nyt on jo itsestään selvä! Sitten sain vielä sellaisenkin kuvan missä on itseni lisäksi kaikki pojat, ja siitä olen erittäin onnellinen. Hetkeksi jäimme vielä poikien jutulle, jonka jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti. Jälleen kerran oli onnistunut reissu ja keikka, kyllä holtittomat pojat vaan osaa!

Sunnuntai 30.6.2013: Nightwish @Tuska Open Air, Helsinki

Noniin, tästä(kään) päivästä ei ole kuin pelkkää kehuttavaa! Aamulla suuntasin bussilla kohti suurta ja pelottavaa Helsinkiä, ja sinne päästyäni noin puoli 1 aikaan menin rautatieasemalle jossa tapasin sitten ystäväni ja tämän poikaystävän, sitten otimmekin bussin kohti Suvilahtea. Päästyämme pääkallopaikalle odottelimme hieman reilu puoli tuntia, sitten kello olikin jo 2 ja festareiden portit avattiin. Kävimme ostamassa hieman juotavaa ja syötävää, sitten menimme heti istuskelemaan EMP-teltan nurkille jossa Nightwish jakaisi nimmareita.

Jonotimme nimmareita toista tuntia, ja niiden parin tunnin aikana ehti jo tapahtua vaikka mitä. Olin jälleen ottanut Imagianerum-lumiukkoni mukaan tarkoituksena ottaa siihen bändin nimmarit, ja tällä kertaa lumiukko herättikin varsin paljon mielenkiintoa! Nimittäin kun siinä istuimme ja juttelimme ja pitelin ukkoa sylissäni, luoksemme tuli muuan ulkomaalaisnainen jolla oli ammattilaiskamera, ja hän kysyi saisiko ottaa meistä kolmesta kuvan lumiukkoni kanssa. Olimme kaikki todella otettuja, ja suostuimme tietysti. Mutta odottakaas kun tulisi aika esitellä maskottimme itse bändille! Lopulta kauan odotettu hetki koitti, bändin jäsenet astelivat nimmaripöydän taakse ja heti kun näin heidät, pulssini kohosi saman tien korkeuksiin, jalat ja kädet tärisivät ja hyvä ettei tuskanhikikin virrannut. En ole varmaan ikinä eläissäni kokenut sellaista jännitystä kuin siinä jonottaessamme, ja se, että olimme ihan ensimmäisten joukossakin vielä, teki jännityksestä entistä pahempaa. Ensimmäisenä nimmareita kirjoittamassa oli Tuomas, idoleistani suurin. Kun oma vuoroni tuli, nostin hyvin tärisevin käsin lumiukon esiin, ja koko bändin reaktio oli kertakaikkisen ihana, kaikki ihastuivat lumiukkooni ja Tuomaksen reaktio jäi varmasti kaikkein parhaiten mieleen, hän totesi hyvin otettuna ja riemastuneena "Oho, wau!" ja kysyi olinko itse lumiukon tehnyt. Sain juuri ja juuri vastattua, sitten lumiukko kiersi muutkin bändiläiset jotka vuorollaan ihastelivat sitä ja kirjoittivat nimmarinsa siihen. Otin kaikista bändin jäsenistä kuvat lumiukon kanssa, ja nämä tuntuivat todella pitävän siitä. Halasin myös kitaristi Emppua, mutta ihmettelen kyllä näin jälkeenpäin miten uskalsin tehdä sen, tosin olen kyllä erittäin onnellinen että uskalsin, ja Emppu oli niin herttainen että suostui halaukseen kun hyvin ujosti ja kainosti pyysin. Kaikki olivat aivan käsittämättömän ihania ihmisiä, enkä voi vieläkään käsittää että olen saanut kunnian ja etuoikeuden tavata lempibändini.

 (Tuomas, Emppu ja lumiukko<3 huomatkaa ilmeet!!!)

(Siinä se nyt, nimmaroitu ukko!<3)

Kun nimmarisessiosta oli selvitty, sekä pahimmista hepulointikohtauksista ja hengitys oli saatu normalisoitua, kävimme syömässä ja pyörimme hetken aikaa kojuissa, ostin itse muunmuassa Tuska Open Air 2013-tpaidan. Lopulta, kello löi 7, ja Nightwish aloitti settinsä Tuskan päälavalla. Settilista ei juuri poikennut Sauna Openista, paitsi että siihen oli tullut lisäyksenä "Ever Dream"-biisi, joka sekin toimi Floorin vetämänä todella, todella hyvin. Floor oli jälleen kerran aivan ilmiömäinen, ja voisin ehkä jopa väittää että Tuska Openin veto olisi parhaita näkemiäni Nightwish-keikkoja ikinä. No foolin'. Voisin jatkaa tämän bändin ylistämistä vaikka maailman tappiin asti mutta ehkäpä jätän tämän nyt tähän, ennen kuin kyllästytte. Mutta sen sanon vielä, että Nightwish on ykkösbändini, on aina ollut, tulee aina olemaan. Pitkälle sitä ollaan tultu, KIITOS NIGHTWISH! <3 Ps: Sain viimeisen biisin ilotulitusten aikana pyroa silmääni, mutta sehän ei menoa haitannut!